Silhuettiautolla tarkoitetaan kilpa-autoa, joka muistuttaa ulkoisesti katukäyttöön tarkoitettua esikuvaansa, mutta eroaa tästä tekniikaltaan ja rakenteeltaan huomattavasti. Myös ulkonäön vastaavuus katuauton kanssa vaihtelee luokkakohtaisesti, lähes vakioautosta aina hyvin etäisesti esikuvaansa muistuttaviin esimerkiksi vanhat 5-ryhmän erikoisvakioautot. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kuten rallin B-ryhmä, silhuettiauton etu katuautoa aihiona käyttävään kilpa-autoon on, ettei säännöissä yleensä ole vaadittu minimimäärää ns. luokitteluautoille (engl.homoglation special). Tällaisia sarjoja ovat esimerkiksi NASCAR ja DTM. Näin ollen esimerkiksi Opel pystyi jälkimmäisessä käyttämään Astran silhuettiautossa V8-moottoria, vaikka sellaista ei ollut Opelin mallistossa tarjolla.

Silhuettiauton eduksi koituu näin suurempi hyöty kilpa-autoon käytetyistä kustannuksista. Kilpailumenestystä voidaan käyttää hyväksi markkinoinnissa, koska katsojat voivat nähdä tuttujen automallien kilpailevan, samalla kun autotehtaan ei tarvitse valmistaa tekniikaltaan identtisiä autoja katukäyttöön.

Moottoriurheilun maailmassa tunnetuin silhuettiauton tyyppi lienee ajoneuvo, jossa putkirunkoa peittävät siviilimallia etäisesti muistuttavat koripaneelit. Tekniikka kuitenkin on tehty vain kilpailukäyttöön ja jopa moottorin sijainti saattaa vaihtua katuautoon nähden. Koriosat on usein tehty teräksen sijaan kevyemmistä materiaaleista kuten lasikuidusta, hiilikuidusta tai Kevlarista. Joissain luokissa on vaadittu, että katto pilarit ja mahdollisesti paloseinä ovat alkuperäisestä autosta ^[2][1]