Legendan mukaan Sialkotin perusti radža Sala, MahabharatanPandavasin setä. Myöhemmin radža Salivahanin sanotaan perustaneen sen uudelleen legendojen kuningas Vikramadityan valtakaudella.[1] Salivahanilla santotaan olleen kaksi poikaa, joista toinen oli nimeltään Puran. Puranin äitipuoli tappoi hänet kaivoon heittämällä ja tarinaan liitetty paikka on pyhiinvaelluskohde lähellä nykyistä kaupunkia. Punjabilaisissa myyteissä esiintyvä sankari Rasalun on sanottu hallinneen Sialkotissa.[2] Sialkot on liitetty joskus myös muinaiseen Sakalan kaupunkiin, joka oli kreikkalais-baktrialaisenMenandrosin ja hefthaliittihallitsijaMihirakulan pääkaupunki.[1]
Kaupunki ja sen linnoitukset tuhottiin vuonna 790. Molemmat jälleenrakennettiin ghuridihallitsijaMu'izz al-Din Muhammad al-Samin valtakaudella. Ghurideja seurasivat ghaznavidit, joiden hallitsijoiden kausilla keskushallinto alueella oli löyhää. Myöhemmin Sialkotista tuli osa Suurmogulien valtakuntaa ja Akbarin kaudella siitä tuli sarkar-alueen keskus. 1600-luvulla Sialkotin valtasivat Jammun alueella vaikuttaneet rajputiruhtinaat. Vuonna 1799 Sialkotin ja läheisen Lahoren valtasi sikhiläinen hallitsija Randžit Singh. Kaupungissa sijaitsee edelleen sikhiläisten ensimmäisen gurunNanakin pyhättö. Randžit Singhin kaudella kaupunkia rakennettiin ja sen kaupunkisuunnitelmasta vastasi Singhille työskennellyt italialainen kenraali Paolo Avitabile. Vuonna 1849 Sialkot liitettiin Intiassa valtaansa levittäneiden brittien alueisiin. Brittikaudella kaupungista tuli tärkeä sotilastukikohta.[2] Oma kuntansa Sialkotista tuli vuonna 1867.[1]
Sialkot liitettiin Pakistaniin Intian jaon yhteydessä vuonna 1947. Nykyisin se on oman piirikuntansa hallinnollinen keskus, sekä huomattava teollinen keskus. Pakistanissa se tunnetaan myös Muhammad Iqbalin syntymäpaikkana.[2]
↑ abcC.E. Bosworth, E. van Donzel, W.P. Heinrichs ja G. Lecomte: Encyclopaedia of Islam, Volume IX (San-Sze), s. 693. BRILL, 1998. ISBN 9789004104228(englanniksi)
