Zabludowiczin alkuperäisestä nimestä ja syntymäajasta on olemassa erilaisia tietoja,[2] mutta hän itse piti syntymäpäivänään 15. huhtikuuta 1916.[4] Hän oli syntyjään puolanjuutalainen, ja hänen isänsä oli rabbi. Koko Zabludowiczin perhe joutui toisen maailmansodan aikana Auschwitzin tuhoamisleirille, josta hän selvisi perheensä ainoana vaimonsa Polan (k. 2000-luvun alussa) kanssa.[3][1] Viikkoa ennen sodan päättymistä Hampurissa täytettiin laiva juutalaisilla, jotka poltettiin elävältä, mukana Zabludowiczin viimeinen perheenjäsen, isoveli Moshe. Zabludowicz joutui näkemään tämänkin.[2] Nälän ja tuberkuloosin heikentämä Zabludowicz pääsi hoitoon RuotsinGotlantiin,[2] kun hänet pelastettiin aivan sodan lopussa Saksasta ruotsalaisen kreivi Folke Bernadotten järjestämillä niin sanotuilla valkoisilla busseilla.[5]
Ura asekauppiaana
Zabludowicz asui Ruotsissa ja Israelissa kunnes muutti kesällä 1947 Suomeen, Tampereelle.[3][1][5] Hän tuli mahdollisesti Suomeen siksi, että Israelissa oltiin kiinnostuneita Tampellan valmistamista tykistöaseista.[4] Zabludowicz värväsi Suomen juutalaisten keskuudesta vapaaehtoisia Israelin itsenäisyyssotaan, ja sai Suomen puolustusvoimien komentajan, kenraali Aarne Sihvon kautta yhteyden Tampellaan.[5] Zabludowicz sai itselleen pitkäaikaisen suojelijan ja yhteistyökumppanin yhtiön johtoon kuuluneesta vuorineuvos Åke Kihlmanista, jonka intohimona oli Israelin tukeminen.[4] Zabludowicz pystyi aloittamaan asekauppiaanuran ilman minkäänlaista pääomaa, koska hänellä oli yhteys israelilaiseen teollisuusyhtymään Sollel-Bonehiin.[3][1]
Zabludowiczin aloitteesta Tampella perusti Sollel-Bonehin kanssa vuonna 1950 Soltam-nimisen yhteisyrityksen, joka valmisti Tampellan suunnittelemia aseita Haifan lähellä Israelissa käyttäen Suomesta tuotuja koneita.[3][1][4]Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta lähes kaiken aseviennin, mutta rahtikirjoissa saatettiin puhua maatalouskoneista ja toimittajille kartongista.[2] Zabludowicz ei virallisesti ollut Tampellan palveluksessa, mutta toimi Tampellan luxemburgilaisen tytäryhtiön Salgadin toimitusjohtajana ja alkoi 1960-luvulla järjestää Tampellan aseille kauppoja pitkin maailmaa.[3][1] Zabludowiczin kerrotaan olleen sosiaalisesti lahjakas ja äärimmäisen taitava myyntimies. Hän myi aseita eri aatteita edustaville maille.[2] 1950-luvun lopussa hän myi israelilaisia asejärjestelmiä Länsi-Saksaan, minkä paljastuminen synnytti Israelissa poliittisen skandaalin ja uhkasi kaataa David Ben-Gurionin hallituksen.[1] Israelin puolustusministeri Moshe Dayan sanoi kuuden päivän sodan voiton olleen Mirage-hävittäjien ja Tampella-tyypin kranaatinheittimien ansiota. Zabludowicz onnistui myös myymään israelilaisia aseita Intialle aikana, jolloin Israel ja Intia olivat vihamielisissä väleissä.[2]
Zabludowicz isännöi kesäkuussa 1971 Israelin pääministerin Golda Meirin vierailua Rovaniemellä.[6] Kyseessä oli todellisuudessa Zabludowiczin järjestämä salainen neuvottelu Meirin ja Tampellan edustajien välillä.[2] Zabludowiczin yhteistyö Tampellan kanssa päättyi ainakin virallisesti vuonna 1974.[4] Hän muutti seuraavana vuonna pysyvästi Israeliin,[3][1] mutta piti myös asunnon Tampereen Kaakinmaalla. Suomen kansalaisuuden Zabludowicz ja hänen vaimonsa hankkivat 1970-luvulla,[4] kun perhe asui jo pääasiallisesti Israelissa.[5] Zabludowiczin rooli suomalaisten asekauppojen taustavaikuttajana tuli julkisuuteen ensi kerran vuonna 1983 Helsingin Sanomien uutisoidessa siitä.[4] Hän myi vielä vuonna 1988 Tampellan kehittämiä ja Soltamin valmistamia kranaatinheittimiä Yhdysvaltain armeijalle.[1]
Tampellan lopetettua yhteistyön Israelin kanssa 1970-luvulla Zabludowicz hankki Tampellan aseiden patentit Salgad-yhtiön nimiin. Salgadista tuli tuli lopulta Zabludowiczin kokonaan omistama sijoitusyhtiö Tamares Ltd, joka rekisteröitiin Caymansaarille. Sen avulla Zabludowiczin perhe onnistui lopulta kartuttamaan itselleen miljardiomaisuuden.[2][5] Zabludowicz alkoi 1980-luvulla irtautua asekaupasta ja siirtää sijoituksiaan muun muassa kiinteistöihin, hotelleihin sekä rakennus- ja astiateollisuuteen.[1]
Yksityiselämä
Viimeiset vuotensa Zabludowicz tutki juutalaisia tekstejä rabbi-isänsä mallin mukaan.[2]
Zabludowicz oppi Gotlannissa puhumaan ruotsia, mutta suomea hän ei juurikaan osannut.[5]
Zabludowiczilla oli kaksi lasta, Poju Zabludowicz ja Yhdysvalloissa asuva Rebecka Belldegrun (s. 1950), jotka ovat riitaantuneet perintöasioista. Tamaresin omistaa nykyään Poju Zabludowicz.[3] Tyttärellä on arviolta 1,3 miljardin dollarin omaisuus, pojalla vieläkin suurempi. Hekin karttavat julkisuutta.[2]
