Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 Saksan liittolainen Japani miehitti Shanghain. Japanilaiset sulkivat kaupungissa asuneet juutalaiset Hongkoun kaupunginosan Tilanqiaoon. Juutalaispakolaisten olosuhteet huononivat suuresti sen jälkeen, kun japanilaiset sotilaat olivat pakottaneet ympäri Shanghaita asuneet yli 15 000 juutalaista asumaan tällä alueella, joka oli kooltaan vain noin yhden neliökilometrin laajuinen.[1]
Pakolaiset asuivat kaupungin köyhimmässä ja ahtaimmassa osassa. Rajoitettu liikkuminen ja sodanaikainen puute vaikeuttivat elämää Shanghain ghetossa. Asukkaat kutsuivat aluetta ghetoksi, vaikka he eivät kärsineetkään Euroopassa ghettoihin joutuneiden juutalaisten kokemista päivittäisistä kauhuista.[2] Paikalliset juutalaiset ja yhdysvaltalaiset juutalaisjärjestöt avustivat asukkaita lähettämällä ruokaa ja muita tarvikkeita. Japanilaisviranomaiset asettivat alueelle asteittain kasvaneita rajoituksia, mutta ghettoa ei rajattu muurein.[1]
Shanghain juutalaispakolaisten museo (2014) sijaitsee entisen Shanghain gheton alueella
Vähän ennen sodan loppua Yhdysvaltain ilmahyökkäys Hongkoun kaupunginosaan tappoi 40 juutalaista pakolaista ja satoja kiinalaisia.[2] Kun toinen maailmansota päättyi Japanin ja natsi-Saksan tappioon, japanilaiset joukot vetäytyivät Shanghaista ja suuri osa Shanghain juutalaisista lähti kaupungista nopeasti. Suurin osa Shanghain juutalaisista pakolaisista selvisi elossa toisen maailmansodan läpi. [1]
Shanghain gheton entisellä alueella Ohel Moshen synagogan tiloissa sijaitsee nykyisin Shanghain juutalaisista kertova museo.[3]
