Severus Konkola (17. heinäkuuta 1887 Jämsä – 10. huhtikuuta 1931) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja oopperalaulaja. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Severus Konkola nuorempi ja Hilma Olivia Hinkkala. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1917 Betty Härlingin kanssa. Konkola on haudattu Helsinkiin.^[1][2][3]

Konkola kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta vuonna 1907 ja liittyi Hämäläis-osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1907–1909 ja 1912–1915 sekä Berliinin kauppakorkeakoulussa vuonna 1910. Hän suoritti oikeustutkinnon vuonna 1915 ja otettiin auskultantiksi Turun hovioikeuteen. Yliopisto-opintojensa ohella hän otti myös laulutunteja A. Ojanperän oppilaana. Suomen sisällissodan jälkeen hän matkusti Saksaan jatkamaan lauluopintojaan professori Bachnerin oppilaana. Saksasta hän matkusti myöhemmin Italiaan jatkamaan lauluopintojaan Milanossa maestro Lauran oppilaana.^[1][2][3]

Konkola liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 31. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 5. maaliskuuta 1917, josta hänet laskettiin opintolomalle Dresdeniin lauluopintoja varten. Hän palasi takaisin komppaniaansa 10. lokakuuta 1917.^[1][2]

Konkola saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 2. Krenatöörirykmentin III Seinäjoen pataljoonan 3. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Vääksyn-Kangasalan akselilla, Moision-Lempäälän akselilla ja Vesilahdella sekä Viipurissa. Konkola haavoittui lievästi 30. maaliskuuta 1918.^[1][2]

Konkola siirrettiin toukokuun alkupuoliskolla vuonna 1918 3. Jääkärirykmenttiin, joka nimettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3:ksi. Konkola kumminkin sairastui ja joutui pois palveluksesta, mutta palasi sairauslomalta rykmenttiin 10. lokakuuta 1918 oikeastaan vain erotakseen armeijasta 22. lokakuuta 1918.^[1][2]

Vuonna 1923 Konkola sai kiinnityksen bassobarytonina Leipzigin oopperaan, josta hän siirtyi Westfaleniin Haagenin oopperaan vuonna 1924. Suomeen Konkola palasi vuonna 1925 ja sai kiinnityksen Helsingin suomalaiseen oopperaan, missä hän lauloikin vuoteen 1931 saakka. Hänen huomattavimpia osiaan Helsingin suomalaisessa oopperassa olivat:

• Mestarilaulajat, Hans Sachs
• Walkyria, Wotan
• Myyty morsian, Kezol
• Tannhäuser, maakreivi ^[1][2][3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 19. huhtikuuta 1916 Gruppenführer 9. lokakuuta 1916 Luutnantti 11. helmikuuta 1918		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Kaksi Severus Konkolan Hakkapeliitta-lehdessä ilmestynyttä muistelmaa:

• Pelko, Hakkapeliitta, 21.04.1931, nro 16, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Tahvo : sotamuistoja lapsuuden ja miehuuden ajoilta, Hakkapeliitta, 19.01.1932, nro 3, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Muita Severus Konkolan artikkeleita:

• Suomalainen kalamies etelän vesillä, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 01.06.1930, nro 22, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot