Sergei Kuzmitš (Kozmitš) Vjazmitinov (ven.Сергей Кузьмич (Козьмич) Вязмитинов; 7. lokakuuta1744 – 15. lokakuuta1819) oli venäläinen kreivi ja jalkaväenkenraali, joka toimi Venäjän keisarikunnan ensimmäisenä sotaministerinä, poliisiministerinä, ministerineuvoston puheenjohtajana ja Pietarin kenraalikuvernöörinä.[1]
Vjazmitinov syntyi puolalaistaustaiseen aatelisperheeseen, jonka juuret tunnetaan 1500-luvun lopulta lähtien. Suku siirtyi Venäjälle 1600-luvulla.[1]
Vjazmitinov vanhemmat olivat köyhiä maatilan omistajia, jotka asuivat Kurskin provinssissa.[1]
Ura
Vjazmitinov astui armeijan palvelukseen vuonna 1759. Hän osallistui Venäjän ja Turkin väliseen sotaan vuosina 1768–1774. Vjazmitinov toimi sotakollegion varapuheenjohtaja Zahar Grigorjevitš Tšernyševin adjutanttina. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1771, jonka jälkeen hän toimi sotamarsalkka Pjotr Rumjantsevin alaisena.[1]
Vjazmitinov ylennettiin everstiksi ja Astrahanin jalkaväkirykmentin komentajaksi vuonna 1777. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1786.[1]
Hän osallistui Venäjän ja Turkin väliseen sotaan vuosina 1787–1791. Hän komensi joukkoja menestyksekkäästi ja hänet nimimettiin Mahiljoun kuvernööriksi vuonna 1790 ja Valko-Venäjän jääkärijoukkojen komentajaksi. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1793.[1]
Vjazmitinov toimi Siperian ja Ufan kenraalikuvernöörinä, Kamjanets-Podilskyin sotilaskuvernöörinä ja Vähä-Venäjän kenraalikuvernöörinä. Hänet nimitettiin Pietarin komendantiksi vuonna 1797. Vjazmitinov ylennettiin jalkaväenkenraaliksi vuonna 1798.[1]
Vjazmitinov ajautui keisari Paavali I:n epäsuosioon, jonka takia hän jätti tehtävänsä vuonna 1799.[1]
Aleksanteri I nousi Venäjän keisariksi vuonna 1802 ja nimitti Vjazmitinovin sotakollegion varapuheenjohtajaksi, senaattoriksi, sotaministeriksi ja keisarin pysyvän neuvoston jäseneksi. Vjazmitinov jäi eläkkeelle vuonna 1808.[1]
Vjazmitinov palasi eläkkeeltä vuonna 1811 ja hänet nimettiin Venäjän valtakunnanneuvoston jäseneksi. Hänet nimitettiin ministerineuvoston jäseneksi ja myöhemmin puheenjohtajaksi. Hän toimi Venäjän poliisiministerinä ja Pietarin ylipäällikkönä.[1]
Vuosina 1816–1818 hän toimi Pietarin kenraalikuvernöörinä, jonka aikana Amiraaliteetti jälleenrakennettiin, Smolnan instituutti ja kaivostieteen akatemia rakennettin, Vasilinsaaren graniittinen pengerrys rakennettiin ja Iisakinkirkon perustukset valettiin. Vjazmitinov rakennutti useita siltoja, jotka kulkivat kanaalien ja jokien yli.[1]
Vjazmitinov kehui Viipurin rykmentin toimintaa sotamarsalkka Mihail Kutuzovin hautajaisten aikana Pietarissa vuonna 1813. Viipurin rykmentti muodostui suomalaisista, ja rykmentin yhtenä komentajana toimi suomalainen majuri Berndt Jonas Aminoff.[2]
_ribbon.svg){kind=small}
