Katanandov suoritti vuonna 1977 Petroskoin yliopiston teollisuusrakentamisen ja kunnallistekniikan tiedekunnassa rakennusalan yliopistollisen tutkinnon toimien sen jälkeen työnjohtajana, työmaasta vastaavana insinöörinä, Petroskoin SMU-1:n pääinsinöörinä (operatiivisesta toiminnasta vastaavana teknillisenä johtajana), Petroskoin pääinsinöörinä ja elementtitalonrakentamisosaston päällikkönä. Filosofian kandidaatin tutkinnon lainopista Katanandov suoritti Luoteisessa valtionpalvelun akatemiassa 1994.
Katanandov valittiin Petroskoin kaupunginneuvoston edustajaksi (kaupunginvaltuutetuksi) vuonna 1990. Petroskoin itsehallinnon päämieheksi (kaupunginjohtajaksi) hänet valittiin 17. huhtikuuta 1994 ja Venäjän federaation paikallishallintoneuvoston jäseneksi 29. toukokuuta 1997. Karjalan autonomisen tasavallan hallituksen puheenjohtajaksi Katanandov valittiin 17. toukokuuta 1998. Katanandovista tuli Venäjän kansanedustuslaitoksen ylähuoneen, liittoneuvoston, jäsen 10. kesäkuuta 1998. Karjalan tasavallan päämieheksi (ennen hallituksen puheenjohtaja) hänet valittiin kansanäänestyksessä 26. maaliskuuta 2000.
Katanandov on naimisissa Natalja Leonidovnan kanssa ja heillä on kaksi lasta, Aleksandr ja Denis, ja viisi lastenlasta.
Katanandov ei kannata puunvientimaksujen korotusta. Venäjän federaation virallinen lehti Rossijskaja gazeta kritisoi Katanandovia siitä, ettei hän ollut Vladimir Putinin tavoitettavissa puhelimitse. Katanandov pahoitteli tapahtunutta.[1]
Katanandov tarjosi 27. huhtikuuta 2007 Tallinnanpronssisoturipatsaalle ja sen yhteyteen haudatuille vainajille uutta sijoituspaikkaa Karjalasta.
Venäjän federaation Liittokokouksen Liittoneuvoston Kunniakirja (joulukuu 2001).
Pietari Suuren mukaan nimetty kansallisen palkinto "Tuntuvasta henkilökohtaisesta panoksesta regioonin sosiaaliongelmien ratkaisemiseen" (huhtikuu 2002).
”Venäjän rakentaja” –kunniamerkki(huhtikuu 2002).
Ensimmäisen asteen Pyhimys Sergei Radonezhski-kunniamerkki (heinäkuu 2002).
Juhlamitali "Venäjän oikeusministeriön perustamisen 200-vuotispäivä" (marraskuu 2002).
"Venäjän federaation yleissivistyksen kunniatyöntekijä" – ansiomerkki (syyskuu 2002).
Venäjän historiallisten kaupunkien ja regionien Liiton säätämä "Panoksesta kansojen perinnön vaalimiseen"-mitali (lokakuu 2002).
IV luokan kunniamerkki "Ansioista Isänmaan edessä" (maaliskuu 2004).
Venäjän federaation Liittokokouksen Liittoneuvoston "Ansioista parlamentarismin kehittämisessä"-ansiomerkki (joulukuu 2004).