Seikkailu viitakossa

Seikkailu viitakossa
Kirjailija Martti Innanen
Kuvittaja Martti Innanen
Kieli suomi
Genre huumori
Kustantaja Otava
Julkaistu 1967
Sivumäärä 93
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Seikkailu viitakossa on Martti Innasen vuonna 1967 julkaisema kirja.[1][2] Kirja sisältää Innasen kirjoittamia humoristia tarinoita sekä hänen tekemiään piirroksia tarinoissa esiintyvistä henkilöistä.[3] Kirjan tarinoissa esiintyy muun muassa Innasen radiokuunnelmista tuttu "kansainvälinen seikkailia" Joe Smith.[3]

Kirjan sisältö

Tarinan nimi Kirjan sivut Juoniseloste
Seikkailu viitakossa 7–28 Sotamies Topi Kutvosen niin kutsutun asemasodan aikana vuonna 1943 kirjoittama kertomus "kansainvälisestä seikkailiasta" Joe Smithistä, ja hänen seikkailustaan Afrikassa.[4]
Mustalaisviulu vinkuu yössä 29–32 Tarina köyhästä ja yksinäisestä mustalaisvanhuksesta Zoltasta, joka ennen kuolemaansa antaa pojanpojallensa Janokselle perintönsä.[5][6]
Kostajan käsi ei vapise 33–70 Kertomus Villistä lännestä, jossa leveähartainen muukalainen Jim Harrison saapuu kaupunkiin kostamaan oltuaan 15 vuotta syyttömänä vankilassa.[7][8]
Mieheni olikin nainen 71–78 "Nykyaikainen rakkauskertomus pilipali-viikkolehden tavattoman typerään tyyliin".[9] Tarinassa Uolevi Vuori -niminen mies kohtaa Kerttu-nimisen naisen, jonka kanssa menee naimisiin.[10] Avioliiton aikana selviääkin, että Uolevi ei olekaan mies, vaan transsukupuolinen.[11]
Joe Smith Ekyptissä 79–87 Sotamies Topi Kutvosen niin kutsutun asemasodan aikana vuonna 1943 kirjoittama kertomus "kansainvälisestä seikkailiasta" Joe Smithistä, joka matkustaa aikakoneella Egyptiin seikkailuun.[12]
Korttitemppu 88–89 Kertomus, minkälainen lopputulos tulee korttitempusta, johon tarvitaan neljä pakkaa pelikortteja, ja 206 (mieluummin alastonta miestä).[13]
Olka Lehikoisen joulu 90–93 Sotamies Topi Kutvosen niin kutsutun asemasodan aikana vuonna 1943 kirjoittama "vanhan ajan joulukertomus" Olka Lehikoisesta, joka palaa jouluksi kotiseudulleen.[14]

Arvioita

Helsingin Sanomien pakinoitsija Arijoutsin mielestä Innasen kirja todistaa, että Innanen on parempi "iskelmien sanoittajana".[15]

Kai Vaijärvi arvioi kirjaa Kouluhallituksen Arvostelevan kirjaluettelon numerossa 1/1968 sanoilla: "Kirjassa on kaksi siedettävää kertomusta, "Kostajan käsi ei vapise", joka tuntuu erinomaisen radioesityksen jälkeen luettunakin vielä kelpoiselta, sekä raa'asta parodioinnistaan huolimatta viikkolehtien hylkyunelmanovelleja viiltävä "Mieheni olikin nainen". Loput jääköön unohduksiin Urjalan taikayöhön."[16]

Lähteet

  • Innanen, Martti: Seikkailu viitakossa. Helsinki: Otava, 1967.

Viitteet

  1. ↑ Seikkailu viitakossa finna.fi. Viitattu 13.3.2024.
  2. ↑ Seikkailu viitakossa kirjasampo.fi. Viitattu 13.3.2024.
  3. ↑ a b Parkku, Jouni: Martti Innanen – Seikkailu viitakossa (Artikkeli julkaistu alunperin Piparnakkelin Pandaluola -nimisellä internet-sivustolla) piparnakkeli.lammaszine.fi. 28.4.2011. Arkistoitu 5.5.2011. Viitattu 13.3.2024.
  4. ↑ Innanen 1967, s. 7.
  5. ↑ Innanen 1967, s. 29.
  6. ↑ Innanen 1967, s. 30.
  7. ↑ Innanen 1967, s. 33.
  8. ↑ Innanen 1967, s. 34.
  9. ↑ Innanen 1967, s. 71.
  10. ↑ Innanen 1967, s. 73.
  11. ↑ Innanen 1967, s. 75.
  12. ↑ Innanen 1967, s. 79.
  13. ↑ Innanen 1967, s. 88.
  14. ↑ Innanen 1967, s. 90.
  15. ↑ Arijoutsi: Jälleen kerran. Helsingin Sanomat, 24.12.1967, s. 8. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 13.3.2024.
  16. ↑ Seikkailu viitakossa kirjasampo.fi. Viitattu 13.3.2024.

Aiheesta muualla