Seikkailu jalkamatkalla (Äventyr på fotvandringen) on suomalainen elokuva vuodelta 1936. Se perustuu viisinäytöksiseen laulunäytelmään, jonka Kaarle Halme oli vuonna 1901 mukaillut tanskalaisen Jens Christian Hostrupin (1818–1892) näytelmästä Æventyr paa Fodrejden (1844–1847). Hostrupin näytelmä julkaistiin suomeksi nimellä Maantien varrella vuonna 1878. Elokuvan kuva- ja ääniaineisto on kadonnut.[1] Tarina kertoo vankikarkureista, ylioppilaista ja kauniista kartanon neidoista.
Henkilöt
Juoni
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Vankilasta paenneet Santtu ja Nilkku-Ville sekä ylioppilaat Erkki Airio ja Martti Merisaari sattuvat liikkumaan samoissa maisemissa. Santtu ja Ville ajautuvat rahariitaan: Santtu havittelee laivanlämmittäjän pestiä, jota varten hän tarvitsee rahaa. Kaverusten tiet eroavat. Yksin jäänyt Santtu kohtaa ylioppilaat. Hän kehittää juonen ja kirjoittaa kirjeen, jossa hän valehtelee ylioppilaiden olevan etsintäkuulutettuja vankeja. Rahaa Santtu päättää hankkia lähellä sijaitsevasta Kotoniemen kartanosta, jonka isäntä on kunnallisneuvos Vuorinen. Kunnallisneuvoksella on tytär Laura. Kartanossa ovat vierailulla Lauran serkku Hellä sekä agronomi Kaisla, joka havittelee Lauraa itselleen. Lemmenkuviot menevät uusiksi, kun ylioppilaat saapuvat Kotoniemeen. Martti ihastuu Lauraan ja Erkki puolestaan Hellään. Kartanossa ovat läsnä myös vankeja etsivä nimismies Paukku ja hänen puolisonsa Lotta.
Santtu esiintyy naapuripitäjän mökkiläisenä ja tuo nimismiehelle kirjeensä, jossa Marttia ja Erkkiä väitetään vankikarkureiksi. Laura on vakuuttunut Martin syyttömyydestä ja käy yöllä varoittamassa häntä. Santtu murtautuu samana yönä kartanoon ja varastaa Kaislan lompakon. Martti tavoittaa miehen itseteosta ja saa tämän tuntemaan huonoa omaatuntoa. Hän antaa Santulle tämän tarvitseman rahasumman. Aamun koittaessa ylioppilaat pidätetään, uutena todisteena heitä vastaan käytetään lompakkoryöstöä. Santtu tulee jälleen nimismies Paukun luo mökkiläisenä esiintyen. Hän paljastaa oikean henkilöllisyytensä ja palauttaa lompakon, mutta hänen onnistuu paeta lähistöllä lähtöä tekevään laivaan. Lopuksi Martti ja Erkki pääsevät pinteestä ja saavat rakastettunsa. Kaislan kosinnat kaikuvat kuuroille korville.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Arvioinnit
Seikkailu jalkamatkalla sai aikalaiskriittikoilta varautuneen vastaanoton. Ilta-Sanomat piti teosta filmattuna teatterina eli "kouluesimerkkinä suomalaisen elokuvan peruserehdyksestä". Elokuva-Aitta kirjoitti: "Ensinnäkin käsikirjoitus on kankeahko, vaikka juonta sinänsä ei pitäisikään niin mahdottomana; repliikit on muovattu mahdottomiksi ja vielä nyt viljellään sellaista 'arkaismia' kuin yksinpuhelua. Mauttomuuksia vilisee. Ja lauluja on ainakin 75 % liikaa." Helsingin Sanomien mielestä Seikkailu jalkamatkalla oli "yleisvaikutukseltaan ehdottoman myönteinen". Näyttelijöistä kiitosta sai Kaarlo Angerkoski.[2]
Huomioita
Seikkailu jalkamatkalla kuvattiin 3. kesäkuuta 1936 – 5. heinäkuuta 1936 Vihdin Ojakkalassa Kotkaniemen kartanossa. Kyseessä oli Jäger-Filmin ensimmäinen kokoillan näytelmäelokuva. Sen yleisömenestys jäi vuoden 1936 heikoimmaksi.[3]
Lähteet
Viitteet
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 2, sivut 57 ja 58
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 2, sivut 56 ja 57
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 2, sivut 55 ja 58
