Piñera syntyi Santiagossa vuonna 1949 José Piñera Carvallon (1917–1991) ja Magdalena Echenique Rozasin kolmanneksi lapseksi. Yhteensä perheessä oli lapsia seitsemän. Vuonna 1950 perhe muutti New Yorkiin, jossa Piñeran isä työskenteli Chilen YK:n suurlähettiläänä. Perheen palattua Chileen vuonna 1955 Piñera aloitti koulunkäynnin maineikkaassa Colegio del Verbo Divino -koulussa.[4]
Vuonna 1971 Piñera valmistui insinööriksi Chilen paavillis-katolinen yliopistosta luokkansa parhaimpana.[5] Piñera väitteli sittemmin taloustieteen tohtoriksi Harvardissa.[6] Hän ansaitsi suuren osan omaisuudestaan 1970-luvun lopulla, kun luottokortit otettiin käyttöön Chilessä. Hän hankki myöhemmin omistukseensa Chilevisión-televisiokanavan sekä osuuden LAN Airlines -lentoyhtiöstä ja Colo-Colo-jalkapallojoukkueesta.[6] Vuonna 2023 Forbes arvioi Piñeran omaisuudeksi 2,9 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[7]
Piñera oli naimisissa Cecilia Morelin kanssa vuonna 1973. Pari sai neljä lasta.[8]
Piñeran setä, Bernardino Piñera, oli pappi ja kuollessaan 104-vuotiaana vuonna 2020 maailman vanhin roomalaiskatolinen piispa.[9][10] Äitinsä puolesta Piñera oli myös kaukaista sukua Inkavaltakunnan hallitsija Huayna Capacille.[11]
Poliittinen toiminta
Piñera toimi senaattorina vuosina 1990–1998 ja johti oikeistolaiseen Alianza por Chile -liittoumaan kuuluvaa Renovación Nacional -puoluetta vuosina 2001–2004.
Piñera pyrki Chilen presidentiksi vuosien 2005–2006 ja 2009–2010 vaaleissa, joista jälkimmäisessä hän sai enemmistön äänistä ja hänet valittiin presidentiksi.[12][13]
Piñera astui virkaan 11. maaliskuuta 2010. Virkaanastujaisten aikaan Chilessä koettiin helmikuun maanjäristyksen jälkijäristyksiä.[14] Piñera joutui heti valtakautensa alussa kohtaamaan pari viikkoa aiemmin tapahtuneen maanjäristyksen jälleenrakentamisvaatimukset.[15] Virkaanastujaisten jälkeen hän matkusti maanjäristyksestä kärsineeseen Constitucióniin. Hän allekirjoitti lakiesityksen, jonka tarkoituksena oli 40 000 peson arvoisen apukupongin jakaminen 4,2 miljoonalle köyhälle lapselle.[14]
Piñera on monesti yhdistetty Augusto Pinochetin diktatuuriin muun muassa siksi, että hänen veljensä toimi Pinochetin ministerinä.[16] Kansanäänestyksessä vuonna 1988 hän kuitenkin äänesti Pinochetin hallintoa vastaan. Hän oli maltillinen demokraatti, joka arvosteli Chilen autoritaarista oikeistoa.[17]
Kesäkuusta 2011 lähtien opiskelijat osoittivat kuukausia mieltään vaatien ilmaista ja laadukasta koulutusta. Mielenosoitukset alkoivat 9. toukokuuta ympäristönsuojelijoiden mielenosoituksilla Patagoniaan rakennettavaksi hyväksyttyjä viittä patoa vastaan. Opiskelijoiden mielenosoitukset alkoivat 12. kesäkuuta. Karabineerien hajotettua opiskelijoiden mielenosoituksen CUT-ammattiliitto ryhtyi elokuussa kahden päivän tukiyleislakkoon.[18]
Chilen perustuslaki estää saman henkilön toimimisen presidenttinä kaksi peräkkäistä kautta, joten Piñera ei voinut olla ehdolla vuonna 2013. Hänen seuraajakseen valittiin aiemminkin presidenttinä toiminut Michelle Bachelet, joka aloitti toisen virkakautensa maaliskuussa 2014.[19]
Seuraavissa vaaleissa oli sitten taas Piñeran vuoro, ja voitettuaan joulukuun 2017 presidentinvaalit oli taas maaliskuusta 2018 lähtien Chilen presidentti.[20] Maaliskuussa 2022 hänen seuraajakseen nousi Gabriel Boric[3].
.jpg)
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
.svg)
.jpg)
