Seattle (myös Sealth tai Seathl) oli Suquamish- ja Duwamish-intiaaniheimojen päällikkö. Hän syntyi noin vuonna 1789 ja kuoli 1866. Seattlen heimot asuivat kutakuinkin nykyisen Washingtonin osavaltion alueella. Seattlen kaupunki on saanut nimensä hänen mukaansa. Naapurien ryhtyessä vuonna 1855 sotaan valkoisia vastaan Seattle piti oman duwamish-heimonsa ja suquamishit puolueettomina.
Vuonna 1854 Seattle vastasi tunnetulla puheella Yhdysvaltojen vaatimuksiin liittää heimon alueet määräysvaltaansa. Puheesta on erilaisia versioita. Joissakin niistä ei esitetä, että Seattle olisi kiistänyt kenenkään oikeutta omistaa maata, vaan että hänen käsityksensä mukaan ihminen maan asukkaana ja siitä elantonsa saavana pikemminkin kuuluu maalle. Puhe on kirjoitettu muistiin vasta 30 vuotta myöhemmin, kun alkuperäistä puhetta kuunnellut duwamish-kielen taitoinen lääkäri Henry Smith tallensi sen muistinsa varassa. Tunnetuin versio puheesta on kuitenkin kirjoitettu vasta vuosina 1971–1972 elokuvakäsikirjoitusta varten. Sen kirjoittaja oli Ted Perry. Uudessa versiossa kuvataan esimerkiksi puhvelinmetsästystä junasta, jota Seattle ei voinut vuonna 1854 tietää.[1] Tämä teksti on länsimainen romantisoitu näkemys, joka perustuu 1700-luvun sentimentalismin luomaan mielikuvaan jalosta villistä[2].
Lähteet
↑Väärennetty viides evankeliumi. Suomen Kuvalehti 8/1990.
↑Matt Ridley: "Jalouden alkuperä : epäitsekkyyden ja yhteistyön biologiaa", Art House 1999.
Kirjallisuutta
Juha Hiltunen. Päällikkö Seattle, hänen aikansa ja puheensa. Aitouskysymysten kriittistä tarkastelua. Omakustanne, 1991 (65 s.), Turku.