Kehitystyön alkupuolella Tier One -ohjelman emoalus sai mallitunnuksen 318. Kone sai myöhemmin mallinimensä Scaled Compositesin työntekijä Cory Birdiltä, jonka piirtämä valkoinen ritarihahmo innoitti Burt Rutanin nimeämään koneen White Knightiksi. White Knightin rekisterinumero N318SL koostui mallitunnuksen numerosta 318 ja kirjaimista SL, jotka olivat lyhenne sanoista spaceship launcher. White Knight aloitti koelentonsa elokuussa 2002 noin kahdeksan kuukautta ennen Rutanin avaruuslentokonseptin julkistusta.[1]
Tier One -ohjelman lennot
White Knight lensi ensilentonsa 1. elokuuta 2004. Ensilento jouduttiin keskeyttämään muutaman minuutin lennon jälkeen, kun puuskaisten olosuhteiden siivekeohjauksen parantamiseksi koneen siipiin asennetut ulommat spoilerit alkoivat häiritä White Knightin lentoa. Neljän siivenkärkiin asennetun spoilerin toistuva aukeaminen ja sulkeutuminen aiheutti huomattavia rakenteellisia värähtelyjä, mikä johti lopulliseen pakkolaskupäätökseen. Spoilerijärjestelmä poistettiin myöhemmin käytöstä perinteisen siivekeohjauksen taatessa riittävän ohjauskyvyn.[2]
Adaptive Compliant Wing
SpaceShipOnen lentojen päätyttyä White Knightille löytyi uutta käyttöä lentävänä tutkimusalustana. Konetyyppiä hyödynnettiin elokuusta joulukuuhun 2006 Flexsysin kehittämän Adaptive Compliant Wing -siipirakenteen aerodynaamisessa ja rakenteellisessa testaamisessa. Tutkimuslennoilla testattiin suuren lentokorkeuden ja pitkän lentomatkan tehtäviin suunniteltua Mission Adaptive Compliant Wing (MAC-Wing) -prototyyppisiipeä. Koelentoa varten siipi kiinnitettiin White Knightin ohjaamon alla olevan pylonin etummaiseen kiinnityspisteeseen.[3]
Koelennoilla tehtiin mittauksia pääasiassa kaksissa etukäteen määritellyissä olosuhteissa: 12 kilometrin korkeudessa 0.55 Machin nopeudessa ja 7,6 kilometrin korkeudessa 0.40 Machin nopeudessa, mistä 0.55 Machin olosuhteiden tutkimusta painotettiin enemmän. MAC-Wing-prototyyppiä koelennettiin kaikkiaan 27 tuntia.[3]
↑ abHetrick, Joel A. et al.: Flight Testing of Mission Adaptive Compliant Wing. Honolulu, 2007, s. 5–9. American Institute of Aeronautics and Astronautics. AIAA 2007-1709 White paper Flexsysin verkkosivuilla. (PDF) Viitattu 6.10.2016. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)