Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: ei esittele aihetta kunnolla, vaan kertoo siitä vain hajanaisia tiedonsirpaleita
Satelliittiyhteyksien viive on hyvin pitkä verrattuna maanpäällisiin yhteyksiin ja se vaihtelee ja yhteys voi katkeilla. Tämä johtuu siitä, että järjestelmien käyttämät tietoliikennesatelliitit lentävät 36000 km maan pinnan yläpuolella ekvaattorin tasossa. Tavallisen vastaanottoaseman mahdollinen lähetysnopeus on paljon pienempi kuin vastaanottonopeus. Lisäksi virheiden todennäköisyys on suurempi.
Geosynkronisilla eli paikallaan pysyvillä satelliiteilla viive on suuri johtuen pitkästä matkasta, LEO-satelliiteilla viive on pienempi mutta silti häiritsevän pitkä. Jotta kanavakapasiteetti tulisi hyödynnettyä riittävästi joudutaan TCP-protokollan ikkunakokoa ja aikaleiman käsittelyä muuttamaan. Viive voi vaihdella hyvin paljon, varsinkin LEO-satelliiteilla. Tämän vuoksi oikeiden parametrien asettaminen on hankalaa.
Useimmat TCP-toteutukset joutuvat lähettämään uudelleen kaikki paketit, jotka on lähetetty virheellisen paketin jälkeen. Tämän vuoksi kadonneesta kuittauspaketista seuraa aikakatkaisun mittainen lähetyksen toisto. Suuri viive ja epäluotettava siirtotie on tavalliselle TCP:lle hyvin huono.
Kaksisuuntaisessa Internet-yhteydessä paluukanava lähetetään suoraan takaisin satelliitille, jonka vuoksi käyttäjän ei tarvitse olla kytkeytyneenä maanpäällisiin verkkoihin.
Kaksisuuntaisessa yhteydessä voidaan myös käyttää satelliitille menevän paluukanavan lisäksi rinnalla modeemia, jolloin vasteaika pienenee.
Käyttää myös DVB-S –modulaatiota.
Satelliitti-Internet-yhteyden ongelmia
Sade aiheuttaa signaalin vaimenemista. Tätä kompensoidaan hetkellisillä lähetystehon kasvattamisilla.
Satelliitin sijainnin vuoksi syntyy suuri vasteaika, joka on yli 500 ms käyttäjältä satelliitille ja takaisin.
TCP-protokollan ongelmat: jos paketti hukkuu matkalla, TCP-protokolla pienentää yhteyden ikkunaa ja tuolloin yhteyden nopeus laskee. Tähän ongelmaan on keksitty ratkaisuksi TCP-kiihdyttimet. (Satellite Internet and VSAT Information Centrum, http://satellite-internet-vsat.com/ (Arkistoitu – Internet Archive))
Kanavointi ja nopeudet
Signaalin kanavointi riippuu palveluntarjoajasta. Yleisimmin käytetyt kanavointimenetelmät ovat:
MF-TDMA (Multi-Frequency Time Division Multiple Access)
Liittymä on saatavilla aina 2 Mbit/s nopeuksiin saakka (kotikuluttajille suunnatuissa palveluissa).[1][2][3]
TCP-kiihdyttimet
Internet-palveluntarjoajien käyttämä välityspalvelin puskuroi TCP-liikenteen ja lähettää TCP ACK viestin alkuperäiselle palvelimelle. Välityspalvelin huolehtii virheellisten pakettien lähettämisestä asiakkaalle.[4]
Jotkut välityspalvelimet voivat käyttää TCP–protokollan sijasta omaa UDP–protokollaa, jolloin TCP-ikkunan koko voidaan pitää korkeana. Tämä soveltuu paremmin korkean latenssin satelliittiyhteyksiin.[4]
Esimerkiksi Asiakas lataa videotiedostoa palvelimelta. Palvelimen lähettämät paketit kulkevat Internet –palveluntarjoajan välityspalvelimen läpi, jossa välityspalvelin vaihtaa TCP-paketit UDP-protokollaan ja vastaa videopalvelimelle viestin vastaanottamisesta. Välityspalvelin lähettää nyt UDP paketteina videotiedoston sisällön asiakkaalle, säilyttäen maksimaalisen kaistanleveyden. Jos tiedonsiirrossa tapahtuu virhe, palveluntarjoajan välityspalvelin huolehtii pakettien uudelleenlähetyksestä.
