Sardiniankerttu

Sardiniankerttu
Sardiniankerttukoiras.
Sardiniankerttukoiras.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylviidae
Suku: Pensaskertut Curruca
Laji: sarda
Kaksiosainen nimi

Curruca sarda
(Temminck, 1820)

Synonyymit

Sylvia sarda

Katso myös

  Sardiniankerttu Wikispeciesissä
  Sardiniankerttu Commonsissa

Cuculus canorus canorus + Sylvia sarda

Sardiniankerttu (Curruca sarda) on kerttujen sukuun kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on noin 12 cm, siipien kärkiväli 13-17,5 cm ja paino keskimäärin 10,5 g. Pienikokoinen kerttu, jolla on pitkähkö pyrstö ja oranssit koivet. Höyhenpuku on harmaa, koiraalla siniharmaa, vain siipi- ja pyrstösulat ovat tummanharmaat. Nokan tyviosa on punainen ja kärki tumma. Koiraan iiris on punainen. Nuoren linnun selässä on ruskehtava sävy ja nokan punainen alue on kellahtava.[2]

Vanhoilla linnuilla on kesällä täydellinen sulkasato. Talvella kaikilla sardiniankertuilla on osittainen ruumiinhöyhenten sulkasato.[3]

Esiintyminen

Sardiniankerttu esiintyy Sardiniassa ja Korsikassa. Baleaareilla esiintyvä baleaarienkerttu luokiteltiin aikaisemmin sardiniankertun alalajiksi. Laji on osittaismuuttaja, jonka kannasta osa muuttaa talveksi Pohjois-Afrikkaan, lähinnä Tunisiaan.[2] Lajia ei ole tavattu Suomessa.

Lajin esiintymisalueen laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä. Euroopassa elää 98 000–310 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö

Laji elää vuorenrinteiden ja kallioalueiden pensaikoissa.

Lisääntyminen

Pesintä tapahtuu maaliskuun lopulta toukokuun alkupuolelle. Pesä on matalalla (90-120 cm) pensaassa ja molemmat puolisot osallistuvat rakentamiseen. Se on kuivista ruohoista, lehdistä ja korsista hyvin rakennettu kuppi. Naaras munii tavallisesti 3 tai 4 munaa. Muna painaa 1,52 g. Naaras hautoo 12-15 päivää. Emot huolehtivat poikasista yhdessä ja ne lähtevät pesästä noin 12 päivän ikäisinä.[2]

Ravinto

Pääravintoa ovat hyönteiset, hämähäkit ja muut pienet selkärangattomat.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b BirdLife International: Curruca sarda IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.12.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
  3. ↑ Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.