Saravinokas

Saravinokas
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Puutteellisesti tunnettu [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Agaricales
Heimo: Strophariaceae
Suku: Vähämadonlakit Deconica
Laji: phillipsii
Kaksiosainen nimi

Deconica phillipsii
(Berk. & Broome) Noordel.[2]

Synonyymit
  • Agaricus phillipsii Berk. & Broome
  • Melanotus phillipsii (Berk. & Broome) Singer
  • Psilocybe phillipsii (Berk. & Broome) Vellinga & Noordel.
Katso myös

  Saravinokas Commonsissa

Saravinokas (Deconica phillipsii) on vähämadonlakkeihin kuuluva sienilaji.[1] Se luokiteltiin aiemmin Melanotus-sukuun, joka sisältää saprofyyttisiä vinokkaita.[3][4] DNA-tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ulkonäöstään huolimatta ainakin osa Melanotus-lajeista kuuluu vähämadonlakkeihin.[3][5]

Saravinokkaan lakki on vaalean- tai kanelinruskea, muodoltaan munuaismainen ja leveydeltään alle 15 millimetriä.[6][7] Kuten muillakin aiemmin Melanotus-suvuun luetuilla lajeilla, saravinokkaan jalka ei tyypillisesti ole kiinnittynyt keskelle lakkia, vaan se on kiinni enemmän tai vähemmän lakin sivussa.[4][7] Hyvin nuorilla saravinokkailla lakki on kuitenkin pyöreä ja jalka keskellä lakkia.[7]

Saravinokas kasvaa yksin tai ryhmässä mätänevillä lehdillä sekä ruohojen, kuten mesiheinien, vihvilöiden ja sarojen, varsilla.[3][6][7] Elinympäristöä ovat ruohikot ja soiset alueet.[7] Saravinokas jää usein huomaamatta pienen kokonsa ja kasvualustansa takia,[7] eikä se välttämättä ole yhtä harvinainen kuin havaintojen määrästä voisi päätellä.[3] Suomessa saravinokasta kuitenkin pidetään harvinaisena.[8] Maan ensimmäinen saravinokashavainto tehtiin Tampereen Viikinsaaresta.[9] Saravinokasta tavataan myös muualla Euroopassa sekä Marokossa.[6]

Lähteet

  1. ↑ a b Saravinokas – Deconica phillipsii Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 10.6.2022.
  2. ↑ Deconica phillipsii (Berk. & Broome) Noordel. Species Fungorum. Viitattu 10.6.2022.
  3. ↑ a b c d Henrici, Alick: Notes and Records. Field Mycology, huhtikuu 2017, 18. vsk, nro 2, s. 70–72. doi:10.1016/j.fldmyc.2017.04.010 ISSN 1468-1641 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b Sime, A. David.: Systematic studies with selected members of the genus Melanotus (Strophariaceae, Agaricales), s. 6. (Väitöskirja) Knoxville: The University of Tennessee, 2000. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.6.2022). (englanniksi)
  5. ↑ Ramírez-Cruz, Virginia et al.: Phylogenetic inference and trait evolution of the psychedelic mushroom genus Psilocybe sensu lato (Agaricales). Botany, 6.8.2013, 91. vsk, nro 9, s. 573–591. doi:10.1139/cjb-2013-0070 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Horak, E.: The genus Melanotus Pat. Persoonia, 1977, 9. vsk, nro 3, s. 305–327. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f Noordeloos, Machiel E.: Strophariaceae Sing. & Smith. Teoksessa Bas, C. et al.: Flora Agaricina Neerlandica 4, s. 52. Rotterdam: Balkema, 1999. ISBN 90 5410 4929 (englanniksi)
  8. ↑ Kytövuori, Ilkka et al.: Helttasienten ja tattien ekologiataulukko. Teoksessa Salo, Pertti et al. (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 365. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1997-7 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.6.2022).
  9. ↑ Liite 11 / Hoito- ja käyttösuunnitelman osa-aluekortit, luonnos 13.11.2020. Tampereen kaupunki. Viitattu 10.6.2022.
Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.