PROFILPELAJAR.COM

Sandra Oh
	; Sandra Oh vuonna 2016
Henkilötiedot
Koko nimi	Sandra Miju Oh
Syntynyt	20. heinäkuuta 1971 (ikä 53); Nepean, Ottawa, Ontario, Kanada
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Alexander Payne; (vih. 2003; ero 2006)
Näyttelijä
Aktiivisena	1989–
Merkittävät roolit	Greyn anatomia ; Killing Eve
Palkinnot
	Parhaan naisnäyttelijän SAG & Golden Globe; 2005 Greyn anatomia; Parhaan naispääosan Golden Globe; 2018 Killing Eve;
	; Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	Svensk Filmdatabas
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Sandra Miju Oh (s. 20. heinäkuuta 1971 Nepean, Ottawa, Ontario) on Golden Globe -palkittu kanadalainen näyttelijä, joka on näytellyt urallaan teatterissa, elokuvissa ja televisiossa. Hän näytteli kymmenen kauden ajan Cristina Yangia sairaalasarjassa Greyn anatomia, ja vuodesta 2018 hän on näytellyt MI6-agenttia sarjassa Killing Eve. Hänen elokuviansa ovat olleet muun muassa Toscanan auringon alla ja Sideways.

Oh teki historiaa vuonna 2018, kun hänestä tuli ensimmäinen aasialainen nainen, joka on saanut parhaan naispääosan Primetime Emmy -ehdokkuuden draamasarjasta Killing Eve. Hänellä on myös viisi Emmy-ehdokkuutta parhaasta naissivuosasta. Oh on saanut uransa aikana kaksi Golden Globe -palkintoa ja yhden SAG-palkinnon.

Varhainen elämä

Sandra Oh syntyi Ottawan esikaupunkialueella Nepeanissa. Hänen vanhempansa Joon-Soo ja Young-Nan olivat muuttaneet Etelä-Koreasta Kanadaan opiskelemaan. Hänen isänsä oli liikemies ja äitinsä biokemisti.^[1] Oh aloitti balettitanssin neljävuotiaana ja alkoi näytellä koulussa. Hänen ensimmäinen näytelmänsä oli The Canada Goose, jossa hän esiintyi kymmenenvuotiaana.^[1]^[2]

Oh alkoi jo 15-vuotiaana näytellä ammattimaisesti, sillä hän sai sekä televisio-, teatteri- ja mainosrooleja.^[1] Hän olisi saanut high schoolin jälkeen täyden akateemisen stipendin Carletonin yliopistoon opiskelemaan journalismia. Oh kuitenkin hylkäsi mahdollisuuden ja päätti opiskella Kanadan kansallisessa teatterikoulussa.^[3] Oh’n mukaan hänen vanhempansa eivät pitäneet ratkaisusta, vaan he olivat stereotyyppisiä maahanmuuttajia, jotka halusivat lapsistansa lääkäreitä ja lakimiehiä.^[1]

Ura

Oh teki läpimurtonsa, kun hänet valittiin yli tuhannen hakijan joukosta näyttelemään kanadalaisessa televisioelokuvassa The Diary of Evelyn Lau kidutettua, nuorta kiinalaisrunoilijaa Evelyn Lauta.^[1] Oh sai roolistansa Kanadan televisioakatemian Gemini-palkintoehdokkuuden parhaasta naispääosasta. Sen jälkeen Oh näytteli Mina Shumin ensielokuvassa Double Happiness (1994). Siitä hänet palkittiin Genie-palkinnolla parhaasta naispääosasta.^[2]

Oh muutti vuonna 1996 Hollywoodiin, missä hän pääsi näyttelemään Mr. Bean -elokuvassa Bean – äärimmäinen katastrofielokuva (1997). HBO:n urheilukomediarsarjassa Arliss Oh näytteli vuosina 1996–2002. Samaan aikaan hän myös esiintyi edelleen kanadalaisissa tuotannoissa ja näytteli elokuvissa Punainen viulu (1998) ja Viimeinen ilta (1998). Jälkimmäisestä hän sai uransa toisen Genie-palkinnon.^[2]

Oh näytteli 1990-luvun lopulla vierailevana näyttelijänä muutamissa televisiosarjoissa, kuten sarjoissa Mullan alla ja Amyn lailla. Hän palasi myös teatterilavoille vuonna 1998, jolloin hän näytteli La Jolla Playhousessa sekä Off Broadway -tuotannossa Stop Kiss, mistä hän sai Theatre World -palkinnon. Oh’n Hollywood-tuotantoja olivat muun muassa Prinsessapäiväkirjat (2001), Big Fat Liar – valehtelija (2002) ja Full Frontal (2002). Hän näytteli myös elokuvissa Toscanan auringon alla (2003), Wilby Wonderful (2004) ja Hard Candy (2005). Oh’n elokuvaura Yhdysvalloissa otti ison askeleen eteenpäin elokuvan Sideways (2004) myötä.^[2] Elokuva oli pienimuotoinen yllätysmenestyjä, ja Oh keräsi kehuja sivuosaroolistansa.^[1]

Sidewaysin ansiosta Oh sai roolin sairaalasarjasta Greyn anatomia, joka alkoi vuonna 2005. Siinä hän näytteli kymmenen kauden ajan armottoman kunnianhimoista lääkäri Cristina Yangia.^[1] Yang oli sarjan suosituimpia hahmoja, ja Oh voitti siitä vuonna 2006 sekä Golden Globen että SAG:n. Hän oli ehdolla Emmyyn viisi kertaa. Oh ääninäytteli Greyn anatomian rinnalla muun muassa aikuisten animaatiosarjassa American Dad!, animaatiokomediasarjassa Finias ja Ferb ja lastensarjassa Peg + Cat.^[2]

Oh näytteli kanadalaisissa elokuvissa Blindness (2008) ja Defendor (2009) sekä elokuvassa Rabbit Hole – takaisin elämään (2010). Elokuvassa Tammy (2014) Oh’lla oli puolestaan komediallinen rooli. Oh näytteli vuonna 2016 kolmessa elokuvassa. Niihin kuuluivat myös hänen tuottamansa animaatioelokuvaa Window Horses sekä Catfight.^[2]

Oh sai vuonna 2018 roolin jännityssarjasta Killing Eve, missä hän näyttelee kyllästynyttä MI5-agenttia Eve Polastria, joka pyrkii pakkomielteisesti pysäyttämään venäläisen salamurhaajan. Oh on saanut sarjasta lukuisia palkintoja sekä laajaa ylistystä. Golden Globen hän voitti vuonna 2019, ja hän oli ehdolla parhaan naispääosan Emmyyn ensimmäisenä syntyperältään aasialaisena näyttelijänä.^[2]

Yksityiselämä

Sandra Oh ja yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Alexander Payne seurustelivat viiden vuoden ajan. He menivät naimisiin 1. tammikuuta 2003 ja erosivat joulukuussa 2006.^[4]

Filmografia

Elokuvat

Prey (1995)
Bean – äärimmäinen katastrofielokuva (1997)
Pinna kireällä (1997)
Dancing at the Blue Iguana (2000)
Prinsessapäiväkirjat (2001)
Big Fat Liar – Valehtelija (2002)
Full Frontal (2002)
Toscanan auringon alla (2003)
Sideways (2004)
Mulan II (2004)
Hard Candy (2005)
Blindness (2008)
Rabbit Hole – takaisin elämään (2010)

Televisio

Mullan alla (2001)
Greyn anatomia – Cristina Yang (2005–2014)
Jake Long – amerikkalainen lohikäärme (2006–2007)
Killing Eve (2018–2022)

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Sandra Oh Biography The Biography. 13.8.2019. A&E Television Networks. Viitattu 19.7.2021. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Mullen, Patrick & Wise, Wyndham: Sandra Oh The Canadian Encyclopedia. 21.3.2019. Historica Canada. Viitattu 19.7.2021. (englanniksi)
↑ Sandra Oh Honoured by National Theatre School CBC News. 24.10.2009. Canadian Broadcasting Corporation. Viitattu 19.7.2021. (englanniksi)
↑ Oh and Payne Officially Divorced San Francisco Chronicle. December, 2006. San Francisco. Viitattu 2.3.2007. (englanniksi)