Samuel Kanyon Doe (6. toukokuuta 1950/1951 – 9. syyskuuta 1990) oli Liberian presidentti vuosina 1980–1990.^[1] Hänen hallituskauttaan leimasivat diktatuuri ja poliittiseen oppositioon kohdistettu vaino ja väkivalta.

Doe, joka kuului krahn-heimoon, sai koulutuksensa Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukossa, vihreissä bareteissa.^[2] 12. huhtikuuta 1980 ylikersantti Doe järjesti sotilasvallankaappauksen ja johti kansanvapautusneuvostona (People's Redemption Council) tunnettua sotilashallitusta. Syrjäytetty presidentti William Tolbert Jr. tapettiin palatsissaan. Doe oli ensimmäinen Liberian johtoon noussut alkuasukasheimosta tullut presidentti, joka ei kuulunut afroamerikkalais-liberialaiseen eliittiin, joka oli ollut vallassa maassa itsenäistymisestä lähtien. Vallankumouksen ensimmäisinä päivinä teloitettiin lukuisia Tolbertin syrjäytetyn hallituksen jäseniä. Doe nimettiin valtionpäämieheksi, kersantti Thomas Weh-Syen varapäämieheksi ja kersantti Thomas Quiwonkpa armeijan johtoon.

Elokuussa 1981 Doen amerikkalaismyönteisyyttä vastustanut Thomas Weh-Syen pidätettiin neljän muun kansanvapautusneuvoston jäsenen kanssa syyttäen heitä aikeista surmata Doe ja teloitettiin muutama päivä myöhemmin. Myös kenraali Quiwonkpa ja hänen liittolaisensa Prince Johnson ja Charles Taylor pakenivat maasta marraskuussa 1983 valtakamppailun jälkeen.

Doe kehitti välejä Yhdysvaltoihin erityisesti Ronald Reaganin kaudella ja tuki avoimesti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa Afrikassa 1980-luvulla ja nautti runsaasta talousavusta.^[3]

Poliittiset puolueet olivat kiellettyjä vuoteen 1984, jolloin hyväksyttiin uusi perustuslaki. Doe voitti 15. lokakuuta 1985 presidentinvaalit saaden virallisesti 51 % äänistä. Doen huhutaan muuttaneen syntymävuottaan, jotta hän olisi ylittänyt presidentinvirkaan vaadittavan 35-vuoden iän. Thomas Quiwonkpa yritti kaapata vallan hyökkäämällä maahan Sierra Leonesta 12. marraskuuta 1985, mutta yritys epäonnistui taistelujen jälkeen ja Quiwonkpa teloitettiin Monrovian taistelujen jälkeen. Hänen mestattua ruumistaan esiteltiin eri puolilla kaupunkia. Pian tämän jälkeen aloitettiin gio- ja manokansojen vainot Quiwonkpan kotiseudulla Nimban maakunnassa.^[3] Doe vannoi virkavalansa 6. tammikuuta 1986.

Doen aikana Liberian satamat avattiin amerikkalaisille ja eurooppalaisille laivoille, mikä toi maahan runsaasti tuloja sekä veroparatiisin maineen. 1980-luvun lopulla kommunismin uhka alkoi heiketä ja Yhdysvallat suhtautui kriittisemmin Liberian ihmisoikeusloukkauksiin ja leikkasi tärkeää kehitysapua. Tämä ja Doen oman heimonsa jäsenten sijoittaminen hallinnon ja armeijan johtoon heikensi hänen suosiotaan.

Doen entinen liittolainen ja Quiwonkpan sukulainen avioliiton kautta, Charles Taylor ylitti rajan Norsunluurannikolta jouluaattona 1989 ja aloitti sissisodan Doea vastaan. Vuoden 1990 puolivälissä suurin osa maasta oli kapinallisten vallassa. Ecowas tuli väliin ja esti Charles Taylorin joukkoja valtaamasta Monroviaa.^[3] Taylorin joukoista eronneen National Patriotic Front of Liberian (INPFL) päällikkö Prince Johnson sai Doen kiinni 9. syyskuuta 1990 ja surmasi hänet pian tämän jälkeen; Doen brutaali teloitus kuvattiin videolle ja nauhaa levitettiin laajalti. Ulkomaille, kuten Sierra Leoneen paenneet maan armeijan sotilaat muodostivat uuden United Liberation Movement of Liberia for Democracyn (ULIMO), joka taisteli Taylorin NPFL:ää vastaan. Vuosina 1989–1996 käytiin yksi Afrikan verisimmistä sisällissodista, jossa kuoli yli 200 000 ja miljoona liberialaista ajettiin pakolaisleireille naapurimaihin.^[3]