Sami Laakkonen
Henkilötiedot
Koko nimi	Sami Antti Juhani Laakkonen
Syntynyt	24. helmikuuta 1974 (ikä 50) Varkaus
Jääpallon pelaaja
Seura	WP-35
Pelinumero	77
Pelipaikka	hyökkääjä
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Urheilijan ura
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1993–1997	WP-35
1997–2002	Vetlanda BK	120	(238[1])
2002–2004	IFK Vänersborg
2004–2005	Vodnik
2005–2009	Zorki	130	(244[2])
2009–2014	Dynamo Kazan
2014–2019	Akilles Bandy
2021	WP-35	1	(0)
Maajoukkue
-2016	Suomi	122	(111)
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 18. heinäkuuta 2014. Maajoukkueuran tilastot päivitetty 5. kesäkuuta 2014.

Sami Laakkonen (24. helmikuuta 1974 Varkaus) on uransa lopettanut suomalainen jääpalloilija. Hän pelasi aktiiviurallaan Suomen, Ruotsin ja Venäjän pääsarjoissa ja häntä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen suomalaisjääpalloilijoista.

Laakkonen debytoi Bandyliigassa kaudella 1992-1993. Uran ensimmäiset liigakaudet olivat menestyksekkäitä. Yhteensä viiden kauden aikana WP-35:ssä Laakkonen voitti neljä Suomen mestaruutta ja yhden pronsin.

Laakkonen siirtyi Ruotsin liigaan vuonna 1997, jossa hän pelasi vuoteen 2004 asti. Venäjän liigassa Laakkonen pelasi kaudet 2004-2014. Yhteensä Laakkonen pelasi 266 Venäjän Superliigan ottelua ja teki 447 maalia ja antoi 59 maalisyöttöä sekä 99 Venäjän Cup -ottelua, joissa teki 190 maalia ja antoi 33 syöttöä.^[3]. Kaudella 2010–2011 hän voitti Venäjän liigan maalikuninkuuden^[4].

Kesällä 2014 Sami Laakkonen siirtyi Suomen Bandyliigassa pelaavaan Akilles Bandyyn.^[5] Akilles-vuosina Laakkonen oli voittamassa kahta SM-hopeaa ja yhtä SM-pronssia.

Hän on voittanut neljä Suomen-mestaruutta, kaksi Venäjän-mestaruutta ja kahdesti maailmancupin^[4].

Laakkonen oli erinäisten vammojen vuoksi lähes puolitoista kautta mutta teki paluun kentälle helmikuussa 2019.

Laakkonen päätti mittavan peliuransa 12.2.2021 WP-35:n kotiottelussa Mikkelin Kamppareita vastaan.^[6]

Hänet on valittu neljä kertaa Suomen parhaaksi jääpalloilijaksi^[4].

Laakkonen pelasi Suomen maajoukkueessa 122 maaottelua^[7] ja teki niissä 111 maalia^[8]. Hän oli voittamassa Suomen ainoaa MM-kultaa vuonna 2004^[4] ja teki kisojen loppuottelussa Ruotsia vastaan Suomen 5–4-voittomaalin jatkoajalla. Lisäksi hän on saavuttanut kolme MM-hopeaa ja seitsemän MM-pronssia^[4].

Sami Laakkosen veli Lasse Laakkonen ja isä Seppo Laakkonen ovat myös jääpallon Suomen-mestareita ja maajoukkuepelaajia.^[9] Hänen poikansa Akseli Laakkonen nousi 16-vuotiaana syksyllä 2017 Porvoon Akilleksen edustusjoukkueeseen.^[10]

Seurajoukkueissa

• SM-kultaa: 1993, 1994, 1995 ja 1996 (WP-35)
• SM-hopea: 2016, 2017 (Akilles)
• SM-pronssia: 1997 (WP-35), 2018 (Akilles)
• Suomen Cup: 1993 (WP-35), 2019 (Akilles)
• 2 Venäjän mestaruutta 2005 Arkangelin Vodnikin ja 2011 Dynamo Kazanin riveissä,
• 3 Venäjän mestaruushopeaa 2007 ja 2008 Krasnogorskin Zorkin sekä 2012 Dynamo Kazanin riveissä,
• Jääpallon maailmancup voitto: 2004 Vodnikin ja 2010 Dynamo Kazanin riveissä,
• Jääpallon Champions Cup voitto: 2009 Dynamo Kazanin riveissä.

Maajoukkueessa

• 1 maailmanmestaruuden vuonna 2004,
• 3 maailmanmestaruushopeaa vuonna 1999 ja 2011 ja 2016
• 7 maailmanmestaruuspronssia vuosina 1995, 1997, 2001, 2006, 2007, 2008 ja 2009.

Henkilökohtaiset saavutukset

• Vuoden jääpalloilija 2004, 2007, 2008 ja 2011
• Bandyliigan runkosarjan paras maalintekijä: 2014-2015 ja 2016-2017
• Venäjän Superliigan maalikuningas kaudella 2010-2011,
• Venäjän Superliigan kausittain valittuihin 22 parhaaseen pelaajaan kuuluva: 2008, 2009, 2012,
• Ruotsin pääsarjan – Allsvenskanin – toiseksi paras maalintekijä kaudella 2001–2002: 44 maalia.

• Internet Bandy Database