Sakari Issakainen (s. 6. toukokuuta 1938 Heinävesi)^[1] on suomalainen kirjailija.

Issakainen kävi keskikoulun ja opiskeli Heinolan seminaarissa ja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla. Hän toimi vuosikymmeniä opettajana Helsingissä ja Heinävedellä sekä kanttorin sijaisena synnyinkunnassaan Heinävedellä. Vuodesta 1988 lähtien hän on toiminut päätoimisena kirjailijana.

Issakaiselle myönnettiin vuonna 1987 J. H. Erkon palkinto romaanista Paratiisissa ei soi Paganini. Hän voitti Kirjallisuuden valtionpalkinnon teoksellaan Jos nimeltä kutsut (1991). Teoksellaan Valaskalan unta Issakainen voitti vuonna 1992 Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon.^[2]

• Paratiisissa ei soi Paganini. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-3022-5
• Vesimiehen fuuga. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3487-5
• Jos nimeltä kutsut. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3690-8
• Valaskalan unta. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3827-7
• Lasikuitumies. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-4618-0
• Giovannin poika. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4998-8
• Sitkeä rakastaja. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5214-8
• Espalmador. Helsinki: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5796-4
• Mitä pilvet puhuvat. Helsinki: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8051-9

• Jari O. Hiltunen: Jobin kirjasta ja sen vierestä. Arvostelu romaanista Mistä pilvet puhuvat Satakunnan Kansassa^{[vanhentunut linkki]}
• Sakari Issakainen Kirjasampo.fi:ssä