Saara שָׂרָה
James Tissot’n maalaus Abram neuvoo Saaraita, n. 1896–1902 (yksityiskohta).
Henkilötiedot
Muut nimet	Saarai (alkuperäinen)
Syntynyt	Kaldean Uur, Sumer
Puoliso	Abraham
Lapset	Iisak
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Saara (hepr. ‏שָׂרָה‎, Sara, ’ruhtinatar’^[1]) on Raamatun henkilö, Abrahamin sisarpuoli ja vaimo. Hänen kerrotaan olleen Iisakin äiti, josta Israelin kansa polveutuu. Saaran kerrotaan olleen hyvin kaunis ja seuranneen miestään monilla vaikeilla matkoilla. Hänen alkuperäinen nimensä oli Saarai.

Heprean sara (שָׂרָה) merkitsee ’ruhtinatar’, ’valtiatar’ tai ’aatelisnainen’;^[2] sarai (שָׂרָי) ’ruhtinattareni’.^[3] Toisen selityksen mukaan Saara palautuisi akkadin sanaan Šārrat, joka oli yksi Ištarin arvonimistä.^[4]

Raamattu kertoo Saaran olleen patriarkka Abrahamin sisarpuoli ja vaimo. Hänen alkuperäinen nimensä on Saarai, ja hänen miehensä alkuperäinen nimi Abram.^{[R 1]} He menevät naimisiin asuessaan Urin kaupungissa.^{[R 2]} Saarai on kymmenen vuotta Abramia nuorempi.^{[R 3]} Heti Saarain esittelyn jälkeen häntä kuvaillaan hedelmättömäksi. Tämä korostaa Abrahamin uskoa ja tottelevaisuutta, sillä hän ei milloinkaan epäile Jumalan lupauksia lukuisista jälkeläisistä.^[4]

Saarai on kuusissakymmenissä, kun hän lähtee Abramin mukana Urista ja asettuu Haraniin. 65-vuotiaana hän lähtee miehensä kanssa Haranista Kanaanin maahan.^{[R 4]} Siellä he asuvat jonkin aikaa vuoristossa sekä monissa muissa paikoissa, kunnes nälänhätä pakottaa heidät menemään Egyptiin.^{[R 5]}

Vielä ikääntyneenäkin Saarai on kaunis. Abram pyytää Saaraita väittämään Abramia veljekseen, jotteivät toiset tappaisi tätä saadakseen Saarain.^{[R 6]} Faaraon ruhtinaiden kehotuksesta Saarai viedään hoviin, mutta Jumalan puuttuminen asiaan estää faaraota kajoamasta häneen. Totuuden paljastuttua faarao palauttaa Saarain Abramille ja pyytää heitä lähtemään maasta. Lisäksi hän huolehti siitä, että Abram ja hänen omaisuutensa saatetaan turvallisesti matkaan.^{[R 7]}

Kymmenen vuotta Kanaaniin saapumisen jälkeen 75-vuotias Saarai pyytää miestään olemaan sukupuolisuhteissa egyptiläisen palvelijattarensa Hagarin kanssa, jotta Saarai saisi hänestä lapsia.^{[R 8]} Hagar tulee raskaaksi ja alkaa halveksia emäntäänsä. Saarai valittaa asiasta Abramille, joka antaa vaimolleen luvan kohdella Hagaria kuin palvelijatartaan. Saarai nöyryyttää ja pahoinpitelee Hagaria, joka pakenee emäntäänsä erämaahan. Myöhemmin hän Jumalan ohjeiden mukaisesti palaa takaisin ja synnyttää Ismaelin.^{[R 9]}

Abram tekee liiton Jumalan kanssa, jonka merkkinä on ympärileikkaus. Jumala lupaa, että Abramista ja Saaraista polveutuu suuri kansa ja Kanaanin heidän jälkeläistensä pysyväksi perintömaaksi. Liiton myötä Abram saa uudeksi nimekseen Abraham, Saaraista taas tulee Saara.^{[R 10]}

Saara ja hänen miehensä asettuvat asumaan Gerariin. Sielläkin Abraham sanoo vaimoaan sisarekseen, ja Gerarin kuningas Abimelek lähettää hakemaan Saaraa. Jälleen Jumalan puuttuminen asiaan estää Saaraan kajoamisen. Palauttaessaan Saaran Abrahamille Abimelek antaa tälle karjaa, palvelijoita ja palvelijattaria.^{[R 11]}

Vanhoilla päivillään Saara saa kuulla synnyttävänsä vielä pojan. Hän ei ota Jumalan lupausta vakavasti vaan nauraa lupaukselle, mutta 90-vuotiaana hän tosiaan synnyttää Iisakin. Silloin hän huudahti: ”Jumala on valmistanut minulle naurun: jokainen, joka kuulee siitä, nauraa minulle.” Saara imettää poikaansa viitisen vuotta. Kun Iisak lopulta vieroitetaan, Abraham järjestää suuret juhlat. Hagarin poika Ismael, joka nyt on noin 19-vuotias, ”ilvehtii” Iisakille. Saara pyytää Abrahamia lähettämään Hagarin ja Ismaelin pois, minkä Abraham tekee.^{[R 12]}

Poikansa Iisakin kautta Saarasta tulee Israelin kansan kantaäiti. Suunnilleen 32 vuotta myöhemmin Saara kuolee 127-vuotiaana ja Abraham hautaa hänet ”Makpelan kedon luolaan”.^{[R 13]}

Talmudissa ja Midrasissa Saaraa pidetään samana henkilönä kuin Haranin lasta Jiskaa (1. Moos 11:29), mikä tekisi Saarasta Abrahamin veljentyttären. Nimen Jiska kerrotaan juontuneen siitä, että kaikki tuijottivat (hepr. sakkah, ’katsoa’) hänen kauneuttaan. Jopa vanhoilla päivillään Saara pysyi hämmästyttävän kauniina, ja muut naiset näyttivät häneen verrattuna apinoilta. Edes kauneudestaan kuulu Abisag (1. Kun. 1:3) ei vetänyt vertoja Saaralle. Saara tunnettiin myös vieraanvaraisuudestaan.^[4]

Toisen perimätiedon mukaan nimi Jiska viittasi ”näkyjen silmillä näkemiseen” eli siihen, että Saaralla oli profetian lahja. Hän oli yksi seitsemästä naisprofeetasta, ja profeettana hän oli jopa Abrahamia lahjakkaampi. Haranissa Abraham käännytti miehet ja Saara naiset. Kun Saaraista (”oman kansansa ruhtinatar”) tuli Saara, tuli hänestä samalla koko ihmiskunnan ruhtinatar. Hän oli aluksi hedelmätön, mutta nimenvaihdoksen yhteydessä tapahtui ihme, joka palautti Saaran nuoruuden. Ihmiset väittivät Iisakia löytölapseksi, mutta Iisakin vieroittamisen kunniaksi järjestetyssä juhlassa Saara imetti vieraittensa vauvoja ja todisti näin olevansa Iisakin biologinen äiti. Toiset syyttivät Saaraa uskottomuudesta ja pitivät Iisakia Abimelekin lapsena, mutta Iisak muistutti isäänsä niin paljon, ettei epäilykselle jäänyt sijaa.^[4]

Egyptiin matkatessaan Abraham piilotti Saaran arkkuun suojellakseen tätä, mutta tullivirkailija huomasi Saaran. Rakkautensa merkiksi faarao lahjoitti Saaralle ja tämän perillisille Gosenin maan, missä juutalaiset myöhemmin elivät. Jouduttuaan faaraon vaimoksi Saara rukoili apua Jumalalta, joka lähetti enkelin ruoskimaan faaraota aina, kun Saara sitä pyysi. Huomattuaan Saaran nauttivan jumalallista suosiota faarao lahjoitti hänelle tyttärensä Hagarin. Saara olisi elänyt 175-vuotiaaksi eli yhtä vanhaksi kuin miehensä, mutta Abrahamin ja Saaran välisten Hagaria koskeneiden kiistojen vuoksi Saaralta otettiin 48 elinvuotta pois. Saaran kylmäkiskoisuus Ismaelia kohtaan oli kuitenkin oikeutettua, sillä hän oli nähnyt pojan syyllistyvän raiskaukseen, murhaan ja epäjumalten palvontaan.^[4]

Perimätiedon mukaan Saara kuoli Iisakin uhraamisen aiheuttamaan järkytykseen. Erään version mukaan Saatana ilmestyi Saaralle ja väitti Abrahamin tappaneen poikansa. Toisen version mukaan Iisak itse kertoi palattuaan tapahtuneesta, jolloin Saara kauhistui niin että kuoli. Hebronin asukkaat surivat Saaraa ja kunnioittivat hänen muistoaan keskeyttämällä työnteon joksikin aikaa. Palkkioksi he eivät itse kuolleet ennen kuin heillä oli tilaisuus osallistua Abrahamin hautajaisiin 38 vuotta myöhemmin.^[4]

Heprealaiskirjeen mukaan Abrahamia ja Saaraa siunattiin heidän uskonsa tähden:

»Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa jo oli ohi. Abraham piti lupauksen antajaa luotettavana, ja siksi hän, yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.»
(Hepr. 11:11–12.)

Ensimmäisen Pietarin kirjeen mukaan kristityt ovat Abrahamin ja Saaran lapsia:

»Saarakin oli kuuliainen Abrahamille ja kutsui häntä herraksi. Ja Saaran tyttäriä tekin olette, kun teette hyvää ettekä anna minkään uhkailun pelottaa itseänne.»
(Piet. 3:6.)

Saara mainitaan lyhyesti Mormonin kirjassa (2. Nefi 8:2) ja pitemmin Opin ja liittojen luvussa 132, joka käsittelee monivaimoisuutta. Jakeissa 29–37 Herra muistuttaa Abrahamin ottaneen sivuvaimoja ja kehottaa seuraajiaan ”tekemään Abrahamin tekoja”, jotta nämä pelastuisivat:

»Jumala käski Abrahamia, ja Saara antoi Hagarin Abrahamille vaimoksi. Ja miksi Saara teki niin? Koska se oli laki, ja Hagarista ovat lähtöisin monet ihmiset. Sen tähden tämä oli, muun ohella, lupausten täyttymistä.»
(Oppi ja liitot, 132:34)

Kuolemansa jälkeen Abraham ja Saara korotettiin. Saaran äitiys mahdollisti korotuksen myös muille Israelin huoneen jäsenille.^[5] Korotuksen ehtona on kuitenkin tottelevaisuus Jumalaa kohtaan.^[6]

Aabrahamin kirjassa käsitellään Abrahamin ja Sarain avioliittoa, heidän matkaansa Mesopotamiasta Kanaaninmaahan sekä vaiheitaan Egyptissä.^[7]

Pääartikkeli: Abrahamin historiallisuus

Kristityt ovat perinteisesti pitäneet Raamattua erehtymättömänä kuvauksena todellisista henkilöistä ja tapahtumista. Käsitys haastettiin 1800-luvun puolivälissä, kun arkeologiset kaivaukset tuottivat uutta tietoa Lähi-idän varhaishistoriasta.^[8][9] Raamatullisen arkeologian varhaiset edustajat pitivät kuitenkin Abrahamia ja Saaraa todellisina henkilöinä ja katsoivat kirjallisen ja arkeologisen todistusaineiston puoltavan patriarkkakertomusten historiallisuutta.^[10] Saaran on ehdotettu eläneen joko kolmannella, toisella tai ensimmäisellä vuosituhannella eaa.^[11]

Yhdysvaltalainen orientalisti Ephraim Speiser (1902–1965) uskoi Abrahamin ja Saaran välisen sisarusavioliiton saaneen tukea Irakin Nuzista löytyneistä kirjoituksista, jotka hänen mukaansa osoittivat hurrilaisten harjoittaneen käytäntöä, jossa vaimo adoptoitiin miehen suvun jäseneksi ikään kuin siskona. Näin sisarvaimo olisi saanut itselleen suvun jäsenyyteen liittyviä erioikeuksia, jotka eivät kuuluneet pelkälle vaimolle. Samoin Speiser katsoi nuzilaisten kirjoitusten osoittavan, että muinaisessa Lähi-idässä hedelmättömän vaimon oli tarjottava miehelle orjatar jalkavaimoksi ja näin varmistettava suvun jatkuminen.^[4]

Nykyään lähes kaikki tutkijat pitävät patriarkkakertomuksia sepitteellisinä.^[12] Kertomuksissa kuvatuista tapahtumista ei ole arkeologista näyttöä,^[13] ja niissä on lukemattomia anakronismeja.^[14] Thomas L. Thompsonin mukaan yhtäläisyydet todellisen pronssikauden tapahtumiin ovat vähäisiä ja koskevat epäolennaisia seikkoja. Miljöökuvaus, paikannimet ja tarinan yksityiskohdat viittaavat siihen, että Abrahamin ja Saaran tarina syntyi vasta rautakaudella.^[13] John van Setersin mukaan Saaran ja Abrahamin tarina on ensimmäisen Mooseksen kirjan myöhäisimpiä kerrostumia.^[14] Siinä lienee silti joitakin suulliseen perimätietoon palautuvia aineksia. Niitä ovat vierailu Egyptin hovissa, Ismaelin syntymä ja Hagarin karkotus sekä kertomus Saaran naurusta, kun hän saa lupauksen Iisakin syntymästä.^[15]

Ensimmäinen Mooseksen kirja ei sisällä Saaran sukuluetteloa, mikä on poikkeuksellista. Saaran henkilöhistoriassa on sisäisiä ristiriitaisuuksia, sillä jakeessa 11:31 hänen kerrotaan olleen Abrahamin isän Terahin miniä, mutta jakeessa 20:12 hänen sanotaankin olleen tämän tytär.^[4] John van Setersin mukaan tämä kertoo siitä, että alkuperäinen suullinen kertomus Saarasta ja Egyptin faaraosta oli viihdyttävä kansantarina, jossa Abraham oveluutensa avulla huiputti faaraota ja rikastui. Myöhempi kirjuri piti tätä moraalisesti ongelmallisena ja sepitti uuden, samankaltaisen kertomuksen, jossa paljastuu, että Saara tosiaan on Abrahamin sisko. Näin voitiin perustella, ettei Abraham sittenkään kohdellut faaraota epäoikeudenmukaisesti.^[14]