Alus oli nimetty tuolloisen Michigan Limestone -yhtiön hallituksen puheenjohtajan Carl David Bradleyn mukaan. Alus oli myös ensimmäinen suurikokoinen Suurten järvien rahtilaiva, joka kulki Soon sulkuihin kuuluvan uuden MacArthurin sulun lävitse.
Aluksen virallinen rekisteriin merkitty kotisatama oli New York, käytännössä sen kotisatamana toimi Michigan Limestone -yhitön kotipaikka Rogers CityMichiganissa, jossa myös useat Bradley Transportationin palveluksessa työskennelleet merimiehet asuivat perheineen.
Haaksirikko
Marraskuun 18. päivän iltana 1958Carl D. Bradley oli matkalla pelkässä painolastissa Michiganjärven pohjoisosassa purettuaan edellisenä iltana kalkkikivilastin IndiananGaryssa. Alus joutui myrskyyn, jonka tuulenvoimakkuus oli 29 metriä sekunnissa ja joka nostatti kuusimetrisiä aaltoja.
Alus oli noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Gull Islandin lounaispuolella, kun noin kello 17:30 aluksen runko alkoi katketa kahteen osaan. Ensimmäinen perämies onnistui lähettämään kolme erillistä hätäviestiä, ennen kuin sähköjohdot katkesivat. Päällystö antoi käskyn jättää alus, mutta Bradley upposi ennen kuin pelastuslauttoja saatiin onnistuneesti laskettua vesille.
Yhdysvaltain rannikkovartiosto reagoi hätäkutsuun lähettämällä alueelle ilma- ja pintapelastusyksiköitä ja ohjaamalla alueelle siviilialuksia auttamaan etsinnöissä, jotka jatkuivat läpi yön seuraavaan päivään. Marraskuun 19. päivän aamuna kello 08:25 rannikkovartioston kutteri USCGC Sundew löysi Bradleyn etumaisen pelastuslautan ja kaksi eloonjäänyttä kahdeksan kilometrin päässä Gull Islandsilta koilliseen. Eloonjääneet olivat ensimmäinen perämies Elmer H. Fleming sekä kansimies Frank L. Mays.
Etsinnöissä löydettiin kaikkiaan 18 merimiehen ruumiit, joista suurin osa kuljetettiin tunnistettaviksi michiganilaisen Charlevoix'n kaupungintalolle. Turmassa menehtyi kaikkiaan 33 merimiestä.
Aluksen hylky lepää Michiganjärven pohjassa noin 110 metrin syvyydessä.
