SS-Aseveljet

SS-Aseveljet ry oli vuosina 1942–1944 toiminut suomalainen järjestö, joka toimi suomalaiseen SS-vapaaehtoispataljoonaan kuuluneiden asevelijärjestönä ja loppuvaiheessa myös heidän tarpeitaan hoitavana toimistona.

Toiminta

SS-aseveljet ry perustettiin 1. marraskuuta 1942 Berliinissä suomalaisten Waffen-SS-vapaaehtoisten yhdyssiteeksi ja sen tehtäväksi määriteltiin heidän asevelihenkensä ylläpitäminen sekä saksalais-suomalaisen aseveljeyden lujittaminen. Jäseniksi yhdistykseen pääsivät vähintään puolen vuoden ajan Waffen-SS:ään kuuluneet suomalaiset. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi jääkärieverstiluutnantti ja kirkkoherra Kalervo Kurkiala.[1] Suomessa yhdistys rekisteröitiin helmikuussa 1943, ja sille järjestettiin toinen perustava kokous Tampereella kesäkuussa 1943, jotta toimintaa saataisiin laajennettua. Yhdistyksen alkuperäisenä sihteerinä oli toiminut Unto Boman ja varapuheenjohtajana Jouko Itälä, mutta heidän jäätyään Saksaan Tampereen kokous valitsi heidän tilalleen sihteeriksi Jukka Tyrkön ja varapuheenjohtajaksi Karl-Erik Ladaun.[2] Rahastonhoitajana toimi Olli Somersalo.[3] Myös Isänmaallisen Kansanliikkeen IKL:n kansanedustaja R. G. Kallia oli eri tavoin mukana järjestön toiminnassa.[2]

Helmikuusta 1944 alkaen SS-Aseveljet myös jatkoi SS-Vapaaehtoistoimiston toimintaa. Järjestön toimisto sijaitsi Helsingissä IKL:n talon kolmannessa kerroksessa, osoitteessa Kansakoulukatu 8 A 5. Vapaaehtoisena Saksassa palvellut Mika Hellemaa hoiti toimistoa arkisin kello 10–15.[4]

Järjestö lakkautettiin valtioneuvoston päätöksellä syksyllä 1944, sillä Moskovan välirauhansopimuksen 21. artikla edellytti Suomea lakkauttamaan kaikki fasistiset järjestöt. SS-aseveljet kuului niihin järjestöihin, jotka Urho Castrénin hallitus lakkautti heti ensimmäisinä 23. syyskuuta, välittömästi rauhansopimuksen astuttua voimaan.[5]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Mikko Uola: "Suomi sitoutuu hajottamaan...": Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella, s. 38. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999.
  2. ↑ a b André Swanström: Hakaristin ritarit – Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset, s. 374–376. Atena, Jyväskylä 2018.
  3. ↑ SS-Aseveljet ry (Arkistoitu – Internet Archive) Veljesapu-Peinneyhdistys ry.
  4. ↑ Oy Insinööritoimisto Ratas (Arkistoitu – Internet Archive) Veljesapu-Perinneyhdistys Ry
  5. ↑ Uola 1999, s. 36.