Alus tilattiin Ganz vállalatokin Rijekan telakalta, missä köli laskettiin 29. tammikuuta 1912. Alus laskettiin vesille 17. tammikuuta 1914, minkä jälkeen se hinattiin Polan laivastontelakalle viimeisteltäväksi. Alus otettiin palvelukseen 13. joulukuuta 1915.[2]
Szent Istvánin valmistuskustannukset olivat noin 60 000 000 kruunua. Ennen sen valmistumista kenraali Franz Conrad von Hötzendorf oli yrittänyt vaatia kyseistä summaa lainana maan armeijan käyttöön, mikä oli herättänyt huomattavaa ärtymystä.[3]
Palvelus
Szent István osallistui yhdessä sisaralustensa SMS Viribus Unitisin, SMS Tegetthoffin ja SMS Prinz Eugenin kanssa Otranton sulun murto yritykseen, jonka aikana alukseen osui kaksi Italian laivastonMAS 15 -moottoritorpedoveneen laukaisemaa torpedoa. Osumien seurauksena alus upposi 10. kesäkuuta 1918 klo 18:05 Premudan saaren edustalle.[1] Laivaa kyettiin pitämään noin 3 tuntia pinnalla, jona aikana noin tuhat merimiestä kykeni pelastautumaan ja ainoastaan neljä upseeria ja 85 merisotilasta kuoli. Aluksen upottua operaatio keskeytettiin.
Hylky löydettiin 1970-luvulla ylösalaisin kääntyneenä Premudan saaren edustalta. Kroatian kulttuuriministeriö on julistanut sen suojelluksi kohteeksi, ja sukeltaminen sinne vaatii luvan.
Lähteet
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. London: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5(englanniksi)
Greger, René: Austro-Hungarian Warships of World War I. London: Ian Allan Limited, 1976. ISBN 0-7110-0623-7(englanniksi)
Sturton, Ian (toim.): Conway's battleships : the definitive visual reference to the world's all-big-gun ships. Conway Maritime Press, 2008. ISBN 9781844860685(englanniksi)
Sondhaus, Lawrence: The Naval Policy of Austria-Hungary, 1867-1918: Navalism, Industrial Development, and the Politics of Dualism. West Lafayette, Indiana: Purdue University Press, 1994. ISBN 1-55753-034-3Teoksen verkkoversio. (englanniksi)