Alus tilattiin Wilhelmshavenin laivastontelakalta osana vuosien 1913-1914 laivasto-ohjelmaa ja sen köli laskettiin 30. kesäkuuta 1913. Alus laskettiin vesille 1. elokuuta 1915 ja se otettiin palvelukseen 25. lokakuuta 1917.[1]
Palvelus
Alus oli viimeinen valmistunut Saksan keisarikunnan laivaston taisteluristeilijä ja siten sen ura jäi lyhyeksi. Alus saavutti täyden operaatiokyvyn 20. lokakuuta 1917, minkä vuoksi se ei osallistunut ainoankaan sodan suureen meritaisteluun. Alus suojasi 17. marraskuuta SMS Moltken ja II risteilijäosaston keveiden risteilijöiden kanssa Saksan rannikolla miinanraivaajia, jotka joutuivat Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Repulsen, HMS Courageous'n ja HMS Glorious'n yllättämiksi. Isku oli kuitenkin niin lyhyt, että suojausosasto ei kerennyt osallistua tapahtumiin. Hindenburg korvasi 23. marraskuuta SMS Seydlitzin I tiedusteluryhmän lippulaivana.
Sodan päätyttyä alus internoitiin Kuninkaallisen laivaston tukikohtaan Scapa Flow’ssa, jossa sen oma miehistö upotti sen myöhemmin Versailles’n rauhan epäedullisten ehtojen vuoksi. Alus nostettiin 22. heinäkuuta 1930 ja se romutettiin 1930-1932.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:SMS Hindenburg
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5(englanniksi)
Staff, Gary: German Battlecruisers 1914–1918. Oxford, Englanti: Osprey Publishing, 2006. ISBN 978-1846030093(englanniksi)
.svg){kind=small}
