Ruotsin valtiopäivävaalit 2010 järjestettiin sunnuntaina 19. syyskuuta2010. Vaaleissa valittiin edustajat valtiopäiville vuosiksi 2010–2014. Pääministeriehdokkaat olivat istuva pääministeri Fredrik Reinfeldt ja suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja Mona Sahlin.
Ehdokkaat oli pitänyt asettaa 15. huhtikuuta mennessä. Ruotsin suurlähetystöt ja konsulaatit alkoivat ottaa vastaan ennakkoääniä 26. elokuuta alkaen.[1]
Ruotsin puolueet olivat jakautuneet kahteen blokkiin, joista toinen muodostaisi vaalien jälkeen hallituksen ja toinen opposition. Ennen vaaleja mielipidetiedustelut kertoivat, että myös blokkien ulkopuolinen, maahanmuuton rajoittamista ajava Ruotsidemokraatit-puolue saattaisi ylittää äänikynnyksen ja päästä valtiopäiville.[2][3]
Ennen vaaleja keskusteltiin siitä mahdollisuudesta, että kumpikaan blokki ei saisi enemmistöä kansanedustajista. Väläyteltiin, että tällöin oikeistoblokin saadessa enemmän kansanedustajia kuin punavihreät voisi Ympäristöpuolue tehdä yhteistyötä oikeiston kanssa, jotta ruotsidemokraatit ei pääsisi vaa’ankielen asemaan. Puolueet torjuivat mahdollisuuden yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa.[2]
Vaalikampanjat
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Eduskuntapuolueet sijoittavat vaalikamppailuun vähintään neljännesmiljoona kruunua.[4] Vaalivalmistelut olivat poikkeukselliset, koska tällä kertaa vastakkain oli kaksi suurta liittoumaa: punavihreät ja keskustaoikeisto.[4]
Väkivaltaa ja levottomuuksia
Vaalien alla Ruotsissa sattui joukko levottomuuksia ja väkivaltatapauksia, joita kohdistui erityisesti maahanmuuttokriittiseen Ruotsidemokraatit-puolueeseen. Joitakin ruotsidemokraattien poliitikkoja pahoinpideltiin ja puolueen vaalitilaisuuksia häirittiin tai kokonaan peruutettiin turvallisuuden puutteen vuoksi.[5] Jotkut esimerkiksi häiritsivät puoluejohtaja Jimmie Åkessonin puhetta Sergelin torillaTukholmassa puhaltamalla vuvuzela-torviin.[6]
Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldtin mielestä ruotsidemokraattien ”ei pidä olla yllättyneitä” heihin kohdistuvasta väkivallasta.[7] Toisaalta Ruotsin poliisin päällikkö Bengt Svenson arvosteli poliisia epäonnistumisesta vaalien turvallisuuden takaamisessa. Hänen mielestään poliisin on ehdottomasti turvattava perustuslaillinen oikeus vaalitilaisuuksien järjestämiseen.[8]
Ennen vaaleja nousi kohu, kun ruotsidemokraattien ehdokas David von Arnold Antoni teki rikosilmoituksen 10. syyskuuta sattuneesta pahoinpitelystä ja ryöstöstä. Hänen mukaansa kaksi ulkomaalaistaustaista miestä viilsi hänen otsaansa hakaristin hänen kotinsa edustalla. Päivää ennen vaaleja poliisi kuitenkin kertoi, että oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tuloksena hakaristihaavaa epäiltiin itse aiheutetuksi.[9]
Göteborgissa nuorisojoukko tunkeutui ennakkoäänestyksen aikaan äänestyskoppeihin ja uhkaili äänestäjiä. Erään äänestäjän mukaan nuoret ahdistelivat äänestäjää, joka aikoi äänestää ruotsidemokraatteja.[10] Vaalien jälkeisenä päivänä erästä miestä puukotettiin Tukholmassa, koska puukottaja luuli häntä ruotsidemokraatiksi.[11]
Vaalien toimittamisessa epäselvyyksiä
Valtiopäivävaalit ovat Ruotsin hallitusmuodon mukaan salaiset.[12] Käytännössä eri puolueiden erilaiset äänestysliput ovat avoimesti nähtävillä ja valittavana.[13][14] Ennakkoäänestyksen aikana vaalivirkailijat havaitsivat tilanteita, joissa joku virkailijan käsityksen mukaan erehdyksessä otti väärän puolueen lipun. Vaalivirkailijoiden keskuudessa oli epätietoisuutta siitä, miten tällaisissa tilanteissa tulisi menetellä; kysymys oli heidän mukaansa hyvin vaikea. Jotkut virkailijat opastivat tällöin äänestäjiä aktiivisesti, jotkut olivat passiivisempia.[15] Jotkut vaalivirkailijat myös kieltäytyivät ottamasta vastaan pienpuolueiden äänestyslippuja esille asetettavaksi.[16]
Leksandissa Taalainmaalla tuhat ennakkoääntä katosi. Myöhemmin ne löytyivät säkeistä, jotka olivat jääneet lojumaan äänestyspaikoille.[17] Värmlannissa hylättyjä ääniä käsiteltiin väärin, minkä Expressen-lehti arveli voivan johtaa jopa uusintavaaliin.[18]
Reaktiot ulkomailla
Tanskan hallituspuolueet paheksuivat ruotsalaisen TV4-kanavan päätöstä olla julkaisematta ruotsidemokraattien mainosta. Venstre-puolueen ulkosuhteista vastaavan Michael Aastrup Jensenin mielestä Ruotsiin tulisi lähettää vaalitarkkailijoita. Tanskan kansanpuolueen puheenjohtaja Pia Kjærsgaardin mielestä ”(vaali)olosuhteet Ruotsissa ovat kummallisemmat kuin Itä-Euroopassa”.[19]
Maltillisen kokoomuksen johtaja ja pääministeri Fredrik Reinfeldt torjui kritiikin sanoen, ettei vaalitarkkailijoita tarvita, koska Ruotsissa on riittävä demokraattinen perinne. Myös vasemmistojohtaja Mona Sahlin sanoi, että Ruotsissa on täysin demokraattiset vaalit.[20]
Keskusta-oikeistolainen allianssi sai enemmän ääniä kuin punavihreät. Se ei silti yltänyt enemmistöön eli 175 kansanedustajaan valtiopäivillä, joten se muodosti vähemmistöhallituksen ja Ruotsidemokraatit saivat vaa’ankieliaseman. Uuden hallituksen tärkeimmät ministerit olivat samat kuin aiemmassa hallituksessa. [21] Äänestysaktiivisuus nousi vaaleissa 84,6 prosenttiin.[22]
.jpg)
