Ruotsin kielioppi käsittää ruotsin kielen morfologian ja syntaksin. Fonologiaa käsitellään erikseen.
Substantiivi
Suku
Ruotsin kielessä substantiivit jaetaan kahteen kieliopilliseen sukuun: en- ja ett-sukuiset. Oikea suku voidaan usein päätellä sanan merkityksestä tai päätteestä. Jokaisesta säännöstä on kuitenkin poikkeuksia.
En-suku
Ihmisiä, eläimiä sekä kukkia ja puita tarvoittavat sanat ovat pääsääntöisesti en-sukuisia: (esim. en man, en fågel, en björk).[1]
Substantiivit, joilla on seuraavat päätteet, ovat yleensä en-sukuisia:[1]
- -ad (en bravad)
- -are (en kammare)
- -dom (barndom, -en)
- -ell (en modell)
- -else (en kallelse)
- -het (en nyhet)
- -ik (musik, -en)
- -ing (en tidning)
- -ion (en station)
- -lek (kärlek, -en)
- -or (en motor)
Ett-suku
Marjoja tarkoittavat sanat ovat pääsääntöisesti ett-sukuisia: (esim. ett smultron).[2]
Substantiivit, joilla on seuraavat päätteet, ovat yleensä ett-sukuisia:[2]
- -ande (ett förhållande)
- -ende (ett leende)
- -um (ett museum)
Monikko
Substantiivit jaetaan viiteen deklinaatioon sen perusteella, miten substantiivi taipuu:[3]
Sanakirjoissa deklinaatiota merkitään usein latinalaisella numerolla.
| Deklinaatio
|
Tuntomerkki
|
Monikon pääte
|
Esim.
|
| 1
|
en-sukuinen, joka päättyy -a
|
-or
|
en fråga, frågor
|
| 2
|
en-sukuiset, joiden pääte on -ing
|
-ar
|
en blandning, blandningar
|
| suurin osa en-sukuisista, joiden viimeisellä tavulla on painoton E
|
en nyckel, nycklar
|
| 3
|
monet yksitavuiset substantiivit
|
-er
|
ett vin, viner
|
| monet vierasperäiset sanat
|
en banan, bananer
|
| substantiivit, joiden sanapaino on sanan lopussa
|
en cyklist, cyklister
|
| ett-sukuiset, joiden pääte on -um
|
ett museum, museer
|
| 4
|
ett-sukuiset, jotka päättyvät vokaaliin
|
-n
|
ett häfte, häften
|
| 5
|
yleensä ett-sukuiset, jotka päättyvät konsonanttiin
|
Ø
|
ett hus, hus
|
| tekijää tarkoittavat sanat, jotka päättyvät -ande, -ende, -are ja -er
|
en läkare, läkare; en ordförande, ordförande
|
Pronominit
Persoonapronominit
|
|
Subjekti
|
Objekti
|
| Yksikkö
|
Monikko
|
Yksikkö
|
Monikko
|
| I pers.
|
jag
|
vi
|
mig
|
oss
|
| II pers.
|
du
|
ni
|
dig
|
er
|
| III pers.
|
han / hon / hen
|
de
|
honom / henne / hen
|
dem
|
Lähde:[4]
Sukupuolineutraali hen lisättiin SAOL-sanakirjaan vuonna 2015. Se oli jo entuudestaan saavuttanut suosiota erityisesti toimittajien ja suomenruotsalaisten keskuudessa.[5]
Possessiivipronominit
|
|
Yksikkö
|
Monikko
|
| I pers.
|
min, mitt, mina
|
vår, vårt, våra
|
| II pers.
|
din, ditt, dina
|
er, ert, era
|
| III pers.
|
hans / hennes / hens
|
deras
|
Lähde:[4]
Adjektiivit
Adjektiivi taipuu substantiivin suvun ja luvun mukaan: en-suku, ett-suku ja monikko (esim. hungrig, hungrigt, hungriga).[6]
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b Viljanen &Viljanen (2007): s. 12–13
- ↑ a b Viljanen & Viljanen (2007): s. 14
- ↑ Viljanen & Viljanen (2007): s. 15–17
- ↑ a b Pronomen Vårdsvenska. 2023. Viitattu 11.8.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Hen – hur gick det sen? Språkbruk. 2017. Viitattu 11.8.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Viljanen & Viljanen (2007): s. 36