Ruokilla on valkea vatsa ja rinta, musta selkä ja pää, korkea musta nokka, jossa valkeita raitoja. Vartalon asento on maissa ollessa pysty.
Koko
Pituus on 38–43 cm, siipien kärkiväli 60–70 cm ja paino 700 grammaa.
Ääni
Ruokki ääntelee harvoin ja ”lausahtaa” silloin ”korrrr”.
Vanhin suomalainen rengastettu ruokki on ollut 33 vuotta, 11 kuukautta ja 8 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin ruokki on ollut brittiläinen 42 vuoden ikäinen lintu.[4]
Levinneisyys
Ruokkia tavataan Pohjois-Atlantin rannikoilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Amerikassa Mainen osavaltioon asti, Euroopassa sen levinneisyys ulottuu Islannista ja Kuolan niemimaalta Pohjois-Ranskaan. Pohjois-Amerikassa levinneisyysalue rajoittuu etelässä Mainen osavaltioon. Ruokkia tavataan myös Grönlannissa. Laj luokitellaan elinvoimaiseksi. Euroopan kannaksi arvioidaan noin miljoona lintua.[1]
Suomessa ruokki pesii ulkoluodoilla. Talveksi ruokit muuttavat sinne, missä meri ei jäädy, Euroopassa joskus jopa läntiselle Välimerelle asti. Kevätmuutto on huhti-toukokuussa, syysmuutto vaivihkaa elo-marraskuussa. Talvellakin voi nähdä ruokkeja eteläisillä merialueilla. Suomen pesimäkanta on noin 8 000 paria.
Ruokki on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi[5] ja se on rauhoitettu. Ruokin ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 420 euroa.[6]
Elinympäristö
Ruokki pesii yhdyskunnissa jyrkillä kallioisilla rannikkoalueilla ja puuttomilla ulkoluodoilla.
Lisääntyminen
Ruokki munii paljaalle kalliolle kivilohkareen suojaan tai kallionhalkeamaan vuoren juurelle. Harmahtavia ja tummakuvioisia munia on vain yksi.[7] Molemmat emot hautovat yhteensä noin viisi viikkoa. Untuvikko on muuten tumma, mutta on vatsapuolelta valkoinen. Se pysyttelee pesäkolossa 2–3 viikkoa, jonka aikana emot syöttävät sille kalaa. Emot houkuttelevat sen mereen ja uivat sitten yhdessä ulapalle. Poikasen hoito jatkuu siellä useita viikkoja. Laji munii toukokuussa. Ruokki on sukukypsä 4–5-vuotiaana.
Ravinto
Ruokin pääravintoa on kala, jota se pyydystää sukeltamalla pitkiäkin matkoja veden alla. Ruokki voi sukeltaa sadan metrin syvyyteen. Myös äyriäiset ja muut meren selkärangattomat ovat sen ravintoa.
Lähteet
↑ abBirdLife International: Alca tordaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)
↑Kivipelto, Arja: Mainio Muna. Helsingin Sanomat, 3.4.2012, s. D1. Helsinki: Sanoma. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.4.2012.
Aiheesta muualla
Hokkanen, Tatu & Hokkanen, Marja 1993: Ruokin ja selkälokin vuoden 1993 pesintä ja pitkäaikainen kannankehitys Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa. - Metsähallitus. Vantaa. ISBN 951-47-8655-6
Soikkeli, Martti 1982: Ruokki ei haudo kahta munaa. - Ornis Fennica 59:155-156.