Ruletti (ransk.roulette, ”pieni pyörä”) on rahapeli, jossa pelaaja pyrkii veikkaamaan kuulan pysähtymiskohtaa pyöritettävässä ruletissa.
Euroopassa käytettävässä ruletissa on käytössä 37 numeroa (0–36) ja Pohjois-Amerikassa 38 numeroa (0–36 ja 00). Kuula pyörii ympyrään nähden vastapäivään ympyrän kehällä. Välillä 1–36 ympyrän kehällä joka toinen numero on väriltään punainen ja joka toinen musta. Myös rulettipöydällä punainen ja musta vuorottelevat pois lukien peräkkäiset luvut 10–11 ja 28–29, jotka ovat mustia, ja 18–19, jotka ovat punaisia. Nolla on tavallisesti vihreä, joten se on neutraali merkiten sitä, ettei sitä voi pelata ulkopanostuksilla (kts. allaoleva taulukko) eikä täten kuulu parillisiin eikä parittomiin kuten ei myöskään isoihin tai pieniin tai mustiin tai punaisiin.
Aivan ensimmäinen versio ruletin kaltaisesta pyörästä voidaan jäljittää jopa kreikkalais-roomalaiseen aikaan. Itse asiassa rota fortunae on yksi ensimmäisistä peleistä, jonka voidaan todistettavasti sanoa vaikuttaneen ruletin syntyyn (ja tietysti myös monien muiden erilaisten onnenpyörä-peliversioiden). Historioitsijat pitävät tätä ’alkupeliä’, jota vieläkin pelataan suhteellisen muuttumattomana, muinaisen Rooman ensimmäisenä viihde- ja rahapelimuotona.[1] Ruletin edeltäjänä voidaan pitää myös mm. biribi-lautapeliä , jossa rulettipyörän sijasta numeroita tai kuvia arvotaan nostamalla kortteja tai vetämällä lippuja pussista.[2]
Ensimmäisen rulettipelin kehitti 1600-luvulla elänyt kuuluisa ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal.[3] Vuonna 1842 ranskalaiset François ja Louis Blanc lisäsivät rulettiin nollan kasvattaakseen kasinon tuottoa. Amerikan mantereelle ruletti saapui 1800-luvun alkupuolella, ja siellä siihen lisättiin vielä 00 (joissakin alkuaikojen peleissä sen tilalla käytettiin Amerikan kotkatunnusta). Ruletti levisi 1800-luvulla joka puolille Yhdysvaltoja ja Eurooppaa.
Amerikkalaisen ja ranskalaisen ruletin erot & eurooppalainen ruletti
Amerikkalaisissa ruleteissa on kaksi nollaa (0 ja 00), mikä lisää pelin järjestäjän voiton todennäköisyyttä eurooppalaiseen rulettiin nähden. Amerikassa pelin järjestäjän ”etulyöntiasema” on 5,4 %, kun se ranskalaisessa on 1,4 % pelaajaan nähden johtuen ranskalaisen ruletin tavasta, jossa pallon sattuessa nollalle tasamahdollisuuksia pelaava pelaaja voi jättää panoksensa pöydälle (en prison) tai ottaa siitä puolet (partager) ja antaa puolet pankille. Jos seuraava pyöräytys tuo voiton pelaajalle, hän ei voita mitään, mutta saa koko panoksensa takaisin. Jos taas pankki voittaa, häviää pelaaja panoksensa. Nollasta poikkeavaa numeroa tai numeroryhmää pelatessa pankki voittaa aina pallon jäädessä nollaan. Eurooppalaisessa ruletissa rulettipyörä on samanlainen kuin ranskalaisessa, mutta pelipöydässä ulkopanostussarakkeet ovat eri paikoissa.
Pelaaminen
Ranskalainen / eurooppalainen rulettipyöräRanskalainen rulettipöytäEurooppalainen rulettipöytäAmerikkalainen rulettipyöräAmerikkalainen rulettipöytä
Ruletin pelaajalla on erilaisia panostusvaihtoehtoja, joiden sattuessa kohdalle maksetaan panos takaisin eri kertoimilla:
Suomenkielinen nimi
Ranskankielinen nimi
Voittosuhde
Selite
Sisäpanostukset
Yksi numero
Plein (täysi)
35:1
(pelimerkki sijoitetaan yksittäiselle numerolle)
Kaksi numeroa
Cheval (hevonen)
17:1
(pelimerkki sijoitetaan kahden numeron rajalle)
Kolme numeroa
Transversal
11:1
(pelimerkki sijoitetaan kolmen numeron rivin reunalle)
Neljä numeroa
Carré (neliö)
8:1
(pelimerkki sijoitetaan neljän numeron rajapisteeseen)
Kuusi numeroa
Simple (yksinkertainen)
5:1
(pelimerkki sijoitetaan kahden kolmen numeron rivin reunapisteeseen)
Eri mahdollisuuksia voi myös samassa pelissä yhdistellä.
Suomessa muualla kuin Casino Helsingin sekä Feel Vegasien pöydissä (Pelaamot ja ravintolat) voitonjako on taulukon yläpäässä pienempi ja suosii enemmän pankkia.
Yksi numero
30:1
Kaksi numeroa
15:1
(pelimerkki sijoitetaan kahden numeron rajalle)
Kolme numeroa
10:1
(pelimerkki sijoitetaan kolmen numeron rivin reunalle)
Neljä numeroa
7:1
(pelimerkki sijoitetaan neljän numeron rajapisteeseen)
Kuusi numeroa
4:1
(pelimerkki sijoitetaan kahden kolmen numeron rivin reunapisteeseen)
Tällöin järkevin lähestymistapa on pelata ainoastaan reunoja tai sarakkeita, koska esimerkiksi yksi numero (30:1) palauttaa vain 83,7838 % siihen sijoitetuista rahoista pitkällä aikavälillä. Reunat tai sarakkeet palauttavat 97,2973 % pelatusta rahamäärästä. Kansainvälisillä säännöillä pelattaessa on mahdollista lisäksi, että käytetään joko ”en prison” tai ”la partage” -sääntöjä, joista ensin mainittu tarkoittaa sitä, että nollan tullessa kaikki reunavoitoille sijoitetut panokset ”vangitaan”. Seuraava kierros määrittää saako pelaaja panoksensa takaisin vai häviääkö sen kokonaan. Mikäli pelaaja on panostanut esimerkiksi mustalle, punaisen tai nollan tullessa hän häviää panoksensa ja mustan tullessa hän saa pitää koko panoksensa. ”La partage” taas tarkoittaa, että nollan tullessa panokset häviävät automaattisesti puolet arvostaan, esimerkiksi jos panos on 200 e, pankki ottaa rahoista vain 100 e. La partage-sääntöä sovelletaan Casino Helsingissä.
Mikäli pelataan kansainvälisillä säännöillä, on palautusprosentti täsmälleen sama jokaisella eri peliratkaisulla mikäli en prison ja la partage jätetään huomiotta.
Taktikointi ja strategiat
Kautta aikain ovat uhkapelurit pyrkineet kehittelemään erilaisia voittosysteemejä rulettiin. Tiedemies Albert Einsteinin on kerrottu todenneen ”Et voi voittaa rulettipöytää, ellet varasta siltä rahoja.” Einstein oli luonnollisesti aivan oikeassa: ruletti on puhdas onnenpeli. Mikään systeemi ei tee pelaajasta voittajaa pitkällä aikavälillä. Yleensä systeemit auttavat voittamaan pieniä summia usein ja häviämään kaikki kerralla. Tämä on petollista, koska pienet, nopeat voitot tuudittavat pelaajan harhauskoon systeemin voitokkuudesta.
Lukuisat pelaajat kautta pelin historian ovat pyrkineet voittoihin käyttäen niin sanottua martingaalistrategiaa, jossa kunkin häviöön päättyneen pelin jälkeen panos kaksinkertaistetaan seuraavaan peliin. Ensimmäisen voiton kohdalle sattuessa pelaaja pääsisi omilleen ja saisi lisäksi voittoa alkuperäisen panoksen verran.
Monissa tapauksissa martingaalisysteemin käyttäminen johtaa ennen pitkää henkilökohtaiseen vararikkoon suurien voittojen sijasta. Vaikka pelaajalla olisi henkilökohtaista varallisuutta rajattomasti, ei systeemin käyttäminen useinkaan onnistu. Ensinnäkään ruletissa joko/tai vaihtoehdot eivät ole tasan 50/50, vaan pöydässä on myös 0, joka ei osu mihinkään: tämän johdosta pankki jää lopulta aina voitolle. Lisäksi useimmat kasinot ovat määritelleet rajat panosten määrälle, joten panos ei voi kasvaa rajattomasti.
Käänteinen martingaalistrategia (Paroli)
Parolia kutsutaan myös käänteiseksi martingaaliksi, englanniksi ”Reverse Martingale”. Toisin kuin martingaalistrategiassa, jossa panosta korotetaan tappion jälkeen, korotetaan paroli-strategiassa panosta voiton jälkeen. Se eroaa myös siinä, että pelaaja palaa alkupanokseen kolmen peräkkäisen voiton jälkeen. Paroli-järjestelmä pitää panokset maltillisena verrattuna martingaalistrategiaan, mutta pelaajalla on vastaava riski päätyä voittoputkettomiin tilanteisiin.
Ruletin säännöt
RulettipyöräRulettipyörän poikkileikkaus
Aluksi valitaan pankinhoitaja (Croupier) (suom. krupieeri) (Kasinossa omaselvennä), joka hoitaa rulettia, käynnistää sen, jakaa pelimerkit, maksaa voitot pelimerkkeinä ja jonka ratkaisut erimielisyyksien syntyessä ovat lopulliset. Pankinpitäjä pyytää pelaajia asettamaan panoksensa sanomalla ”Peli alkaa” (”Faites vos jeux” ~ tehkää vetonne). Tästä hetkestä alkaen ja pankinpitäjän pantua rulettirattaan pyörimään sekä sinkautettua kuulan kiertämään rattaan sisäreunaa vastaan vastapäivään pelaajat voivat asettaa pelimerkkinsä haluamilleen numeroille tai ns. chance-kohtiin (musta, punainen, parillinen, pariton, pystyrivi jne.). Kun pankinpitäjä sanoo ”Ei enää panoksia” (”Rien ne va plus” ~ mikään ei mene enää) pelaajat eivät enää saa asettaa pelimerkkejä pelipöydälle. Kuulan lopullisesti pysähdyttyä johonkin rattaan lokeroon pankinpitäjä ilmoittaa tuloksen. Voittaja voittaa ja häviäjät menettävät rahansa pankille.
