Roomalainen satiiri (lat. satura) oli roomalaisen kirjallisuuden tyylilaji, joka syntyi esiklassisena aikana. Se oli ilmeisesti oman aikansa ja ympäristönsä tuote, jonka muodolla ei ollut suoria kreikkalaisia esikuvia.[1] Roomalainen satiiri ei välttämättä ollut nykyaikaisessa merkityksessä satiirista, vaan pikeminkin heksametrimuotoinen pakina.
Roomalaisia satiireita kirjoittivat mm. Lucilius (180-102 eaa.) ja Ennius (239–169 eaa.). Ennius oli ensimmäinen, jonka tiettyjä tekstejä kutsuttiin nimellä saturae.[1] Lucilius kutsui omia kirjoituksiaan saarnoiksi tai puheiksi (sermones), ja ne olivat epäkohteliaita keitoksia, joissa aggressiivisesti arvosteltiin henkilöitä, moraalia, tapoja, politiikkaa ja kirjallisuutta. Luciliuksen jälkeen satiiria kehittivät voimakkaimmin Horatius ja Juvenalis. Tyylillisesti näiden kolmen käsitys satiirista eroaa toisistaan, ja kaikki kolme ovat saaneet seuraajia myöhemmillä vuosisadoilla.
Roomalaisia satiirikkoja
Lähteet