Kullberg oli koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri (Åbo Akademi 1955). Hän työskenteli muun muassa Fiskarsissa, Yhdyspankissa osastopäällikkönä vuosina 1961–1967, pääjohtajan apulaisena 1967–1971 ja johtokunnan jäsenenä 1973–1974 sekä valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkönä 1971–1972.[2] Hän teki jo lisensiaatintyönsä rahamarkkinoiden kehityksestä 1950-luvulla. Yhdyspankissa hän vastasi muun muassa taloudellisesta tutkimuksesta.
Vuonna 1974 Kullberg nimitettiin Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi. Toukokuussa 1983 presidentti Mauno Koivisto nimitti Kullbergin pankin pääjohtajaksi tehtävästä erotetun Ahti Karjalaisen tilalle. Kullberg oli Suomen Pankin järjestyksessä 27. pääjohtaja.[2] Kullbergin pääjohtajakaudella Suomen valuuttamarkkinat vapautettiin lähes kaikista rajoituksista ja Suomen markka kytkettiin eurooppalaiseen valuuttayksikköön (ecu).[3]
Kullberg oli ensimmäisiä, jotka 1980-luvun loppupuolella julkisesti varoittelivat vallalla olleesta huolettomasta velanotosta ja "kulutusjuhlasta". Lama iskikin vuosikymmenen vaihteen jälkeen. Kullberg kannatti vakaata markkaa, ja kun valuutta devalvoitiin 1991, hän olisi halunnut erota Suomen Pankista. Presidentti Koiviston toivomuksesta Kullberg kuitenkin jatkoi vielä seuraavaan vuoden huhtikuuhun asti. Keväällä 1992 Kullbergin ja silloisen pääministerin Esko Ahon välille sukeutui kiivas riita pankkikriisin hoidosta. Aho vaati pankkien virheistä vastuussa olleiden johtajien erottamista ja täsmensi tarkoittaneensa myös Suomen Pankkia. Kullberg puolestaan katsoi, että hallitus pyrki tekemään Suomen Pankista syntipukin, johon kansalaisten tyytymättömyys kohdistettaisiin. Ahon ja Kullbergin keskinäisen syyttelyn aiheuttama levottomuus rahamarkkinoilla johti Kullbergin eroon ja siirtymiseen eläkkeelle. Kullbergin tilalle pääjohtajaksi nimitettiin kauppatieteen tohtori Sirkka Hämäläinen, joka oli tullut Suomen Pankin johtokuntaan Markku Puntilan erottua syksyn 1991 devalvaatiopäätöksen vuoksi.[4]
Kullbergiä on väitetty (esimerkiksi Mauno Koiviston ja Harri Holkerin lisäksi) yhdeksi lamaan syyllisistä.[5]selvennä Ekonomisti Jaakko Kiander on pitänyt valuuttakaupan vapauttamista laman tärkeimpänä taustasyynä.[6]
Kullbergin muistelmateos Ja niin päättyi kulutusjuhla ilmestyi vuonna 1996. Hän kuoli sairauteen 76 vuoden iässä syksyllä 2007.
Teokset
Kimmo Kara, Rolf Kullberg ja Lasse Aarnio (toim.): Rahatalouden tietokirja. 1970, WSOY.
Kullberg, Rolf. …ja niin päättyi kulutusjuhla. 1996. WSOY. ISBN 951-0-21416-7
Lähteet
Pihkala, Erkki: ”Kullberg, Rolf (1930–2007)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 495–496. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0Teoksen verkkoversio.
Kullberg, Rolf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Ragnhild Artimo: Kunskap är den nya ”råvaran”. (Haastattelu) Affärsmagasinet Forum, 05.02.1987, nro 1987-02, s. 06-07. ISSN 0533-070XArtikkelin verkkoversio. (ruotsiksi)
