Ratzenberger ehti ajaa ennen F1-uraansa muun muassa Britannian ja Japanin Formula 3000 -sarjoissa, joissa hän ylsi pariin voittoon. Lisäksi hän ajoi koppiautoilla ja osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoon viidesti. Le Mansin kilpailussa Ratzenbergerin parhaaksi saavutukseksi jäi luokkavoitto ja yleiskilpailun viides sija vuodelta 1993.
Ratzenbergerin väitetään usein syntyneen vuonna 1962, vaikka hän syntyi oikeasti vuonna 1960. Tämä oli hänen tapansa esittää nuorempaa ja näin edistää uraansa,[3] sillä hän aloitti ajajanuransa melko myöhään. Vuonna 1976 Ratzenbergeristä tuli salzburgilaisen kartingkerhon jäsen. Hän kustansi harrastustaan käymällä töissä: hän muun muassa toimitti sämpylöitä salzburgilaiselle leipomolle. Ratzenberger ihaili nuorena itävaltalaisia kilpa-ajajia kuten Jochen Rindtia ja Niki Laudaa.[4]
Ratzenberger hankki ystävänsä Gerald Lachmayerin kanssa Volkswagen Kuplan heinäkuussa 1977. Sillä he ajelivat ympäri Salzburgin katuja. Ratzenbergerin päästyä koulusta ja kotiuduttua armeijasta hän rupesi keskittymään autoiluun enemmän. Hänen vanhempansa tosin olisivat halunneet hänelle enneminkin tavallisen, kunnon ammatin.[4]
Ensimmäistä kertaa Ratzenberger ajoi kunnon kilpa-autoa 19-vuotiaana. Autona oli Formula Ford 1600 -auto, jonka hän oli vuokrannut Atlas Racing Teamilta 4.–5. syyskuuta 1979 ajaksi Salzburgin ympäriajoa varten. Vuonna 1980 hänellä ei kuitenkaan ollut varaa ajaa kokonaista kautta. Ratzenberger sai Walter Lechneriltä viisi kuukautta kestäneen ajokurssin. Samoihin aikoihin Roland voitti "Jim Russel -palkinnon" vuonna 1980. Tänä aikana Roland sai lempinimen "Rolando Topo di Montagna" eli "Roland – vuorten hiiri".[4]
Ratzenberger ajoi Saksan Formula Ford -sarjassa vuonna 1983.[5] Vuonna 1985 hän voitti sekä Itävallan että Keski-Euroopan Formula Ford -sarjan mestaruuden. Samana vuonna hän sijoittui Saksan Formula Fordissa toiseksi.[6]
Ura lähtee käyntiin
Kilpaileminen Britanniassa
Vuonna 1985 Ratzenberger osallistui lisäksi arvovaltaiseen Brands Hatchin radalla järjestettyyn Formula Ford -tapahtumaan ja sijoittui toiseksi. Vuonna 1986 hän osallistui samaan kilpailuun uudestaan ja voitti sen tällä kertaa.[7] Seuraavaksi hän siirtyi Britannian Formula 3 -sarjaan.
Ratzenberger vietti Britannian F3:ssa kaudet 1987 ja 1988. Kaudella 1987 hän ajoi West Surrey Racing -tallissa. Vaikka hän ajoi palkintosijalle Spassa, hän sijoittui loppupisteissä vasta 12:nneksi. Myös kaudella 1988 hän oli loppupisteissä sijalla 12; tällä kertaa tallina oli Madgwick Motorsport.[6] F3 Eurosarjassa Ratzenberger oli kokonaispisteissä kuitenkin viides.[6] Ratzenberger kilpaili myös muissa luokissa kuin vain yksipaikkaisissa. Hän sijoittui kahdesti kolmanneksi ja kerran toiseksi vuonna 1987 World Touring Car Championship -sarjassa ja olisi saavuttanut lisäksi toisen sijan ensimmäisestä kilpailusta, ellei häntä ja montaa muuta kilpailijaa olisi hylätty. Autona oli Schnitzer-tallin BMW M3. Lisäksi hän osallistui ja kahteen DTM-kilpailuun ja joihinkin urheiluautokilpailuihin.[8]
Vuonna 1989 Ratzenberger ajoi Britannian Formula 3000 -sarjassa Spirit Motorsport -tallissa Reynard-autoa. Hän voitti yhden kilpailun, joka ajettiin Donington Parkin radalla.[6] Lisäksi hän saavutti viisi muuta palkintosijaa. Hän keräsi yhteensä 37 pistettä ja sijoittui loppupisteissä kolmanneksi.[9]
Samaan aikaan, kun Ratzenberger kilpaili Britanniassa, Britannian televisiossa näytettiin lastenohjelmaa nimeltä Roland Rat. Tästä Ratzenberger sai lisänimen ”Rat” eli ”Rotta”.
Le Mansin 24 tunnin ajot
Ratzenberger osallistui kuuluisaan Le Mansin 24 tunnin ajoon vuosina 1989–1993, ja hänen oli tarkoitus osallistua vuonna 1994, mutta hän ehti kuolla ennen sitä.
Vuoden 1989 kilpailuun Ratzenberger osallistui Brun Motorsport -tallin C1-luokan Porsche 962C -autolla. Hänen ajopareinaan olivat brasilialainen Maurizio Sandro Sala ja itävaltalainen Walter Lechner. Kilpailu päättyi keskeytykseen jo noin kolmen tunnin jälkeen. [10] Myös vuonna 1990 Ratzenberger ajoi C1-luokassa. Tällä kertaa tallina oli Toyota Team SARD ja autona Toyota 90C-V. Hänen ajopareinaan olivat ranskalainen Pierre Henri Raphanel ja japanilainen Noaki Nagasaki. Kilpailu loppui heidän osaltaan keskeytykseen noin kuusi tuntia ennen maalia.[11]
Seuraavina vuosina Ratzenberger ajoi C2-luokassa. Vuoden 1991 kilpailussa hän ajoi yhdessä ruotsalaisen Eje Elghin ja britti Will Hoyn kanssa. Tallina oli Team Salamin Primagaz ja autona Porsche 962C, jollaisella Ratzenberger oli kilpaillut vuoden 1989 kilpailussa. Jälleen kilpailu loppui Ratzenbergerin autokunnan osalta ennen aikojaan, tällä kertaa noin 14 tunnin matkanteon jälkeen.[12]
Vuoden 1992 kilpailu oli Ratzenbergerin osalta paras siihen asti. Hän sijoittui Eje Elghin ja Eddie Irvinen kanssa kokonaiskilpailussa yhdeksänneksi ja luokassaan toiseksi. Autona oli Toyota Team Tom's -tallin Toyota 92C-V.[13] Vuosi 1993 sujui vielä edellistä vuottakin paremmin. Yhdessä Mauro Martinin ja Naoki Nagasakan kanssa Ratzenberger voitti oman luokkansa ja sijoittui kokonaistuloksissa viidenneksi. Autona oli Y's Racing Team -tallin Toyota 93C-V.[14]
Siirtyminen Japanin kilpasarjoihin
1990-luvulla Ratzenberger siirtyi Japaniin kilpailemaan. Hän voitti vuosina sekä vuonna 1990 että 1991 yhden kilpailun urheiluautosarjassa. Hän ajoi myös Japanin Touring Car -sarjassa ja sijoittui BMW M3 -autolla loppupisteissä seitsemänneksi vuosina 1990 ja 1991.[15]tarvitaan parempi lähde
Kausina 1990 ja 1992–1993 Ratzenberger ajoi Japanin Formula 3000 -sarjassa. 1992 ja 1993 hän ajoi sarjassa koko kauden. Kaudella 1992 Ratzenberger voitti yhden kilpailun ja lähti kaksi kertaa kilpailuun paalupaikalta.[3] Samoihin aikoihin sarjassa ajoi muun muassa Mika Salo, jonka kanssa Ratzenberger ystävystyi.[16]
Lyhyeksi jäänyt Formula 1 -ura
Ratzenberger San Marinon GP-viikonloppuna 1994.
Kaudeksi 1994 Ratzenberger teki Formula 1 -sarjan Simtek-tallin kanssa viiden kilpailun pituisen ajosopimuksen.[16] Hän ajoi David Brabhamin tallikaverina.[17] Kauden ensimmäisestä kilpailusta, Brasilian GP:sta, hän karsiutui, mutta Tyynenmeren GP:hen hän selviytyi mukaan.[18] Tyynenmeren kilpailu ajettiin Japanissa Aidan radalla. Ratzenberger oli entuudestaan ajanut radalla, ja hän olikin ainut kuljettaja, jolle rata oli tuttu. Hänen sijoituksensa kilpailussa oli 11:s.[19]
»En voi kuvitellakaan, että joku yrittäisi tehdä F1-tallipäälliköihin vaikutuksen näyttämällä ajotaitojaan Ford Fiesta -vuokra-autolla, mutta hän pelästytti minut pahanpäiväisesti!» (Simtekin tallipäällikkö Nick Wirth Ratzenbergerista.[6])
Villeneuve curva -kaarre, jossa Ratzenbergerin kohtalokas onnettomuus tapahtui.
Ratzenberger kuoli 33-vuotiaana Imolan mustan viikonlopun aika-ajoissa vappuaattona 30. huhtikuuta 1994. Hän menetti autonsa hallinnan etusiiven mentyä rikki Villeneuve curva -kaarteessa. Ratzenbergerin auto paiskautui yli 300 kilometrin tuntinopeudella päin betoniseinää. Törmäyksen voimaksi mitattiin noin 500 G, suurin voima mitä Formula 1:ssä tapahtuneessa kolarissa on koskaan mitattu. Häneltä murtui niska, ja hän kuoli välittömästi.[20] Auto liukui törmäyksen jälkeen Tosa-mutkaan. Ratzenbergerin pää nojasi auton reunaa vasten ja heilahti veltosti puolelta toiselle, kun auto pysähtyi.
Edellisen kerran F1-kuljettaja oli kuollut onnettomuudessa kahdeksan vuotta aiemmin, kun Elio de Angelis sai surmansa testeissä vuonna 1986. Edellinen itse kilpailuviikonloppuna kuollut kuljettaja oli Riccardo Paletti, joka kolaroi kohtalokkaasti Circuit Gilles Villeneuven radalla Kanadan GP:ssa 1982, 12 vuotta ennen Ratzenbergerin onnettomuutta.[21]
Ratzenbergerin kuolema jäi paljolti seuraavana päivänä itse kilpailussa kuolleen kolminkertaisen maailmanmestarin Ayrton Sennan kuoleman varjoon. Senna ei alun perin halunnut osallistua kisaan Ratzenbergerin kuoleman takia. Sennan kuolonkolaria tutkittaessa hänen autostaan löytyi Itävallan lippu,[22] jota hänen oli varmaankin tarkoitus heiluttaa maaliin tullessaan Ratzenbergerin kunniaksi. Päivää ennen Ratzenbergerin onnettomuutta Rubens Barrichello loukkaantui vakavasti törmättyään rengasvalliin, mutta hän selvisi hengissä.
Ratzenberger oli saapunut Imolan radalle yhdessä hyvän ystävänsä Jyrki Järvilehdon kanssa.[23] Ratzenbergerin aika-ajoissa jo ajama aika olisi riittänyt kilpailuun osallistumiseen.
Kuoleman jälkeen
Imolan rataa, joka oli ollut samanlainen vuodesta 1981 lähtien, muutettiin kaudeksi 1995. Suurimmat muutokset olivat sekä Ratzenbergerin että Sennan onnettomuuspaikoille rakennetut hidastemutkat. Myös joitakin muita muutoksia tehtiin: Barrichellon onnettomuusmutka ja radan pohjalla ollut hidastemutka muutettiin suoremmiksi.
Seuraavassa kilpailussa Monacossa järjestettiin lähtöruudukossa hiljainen hetki Ratzenbergerin ja Sennan muistoksi. Eturivi jätettiin tyhjäksi, ja kahteen ensimmäiseen lähtöruutuun oli maalattu Itävallan ja Brasilian liput. [6]
Ratzenberger haudattiin kotikaupunkiinsa Salzburgiin7. toukokuuta 1994. FIA:n presidentti Max Mosley osallistui hänen hautajaisiinsa. Myöhemmin hän totesi, että hänen mielestään oli tärkeää, että joku otti osaa myös Ratzenbergerin hautajaisiin, koska niin monet osallistuivat Sennan hautajaisiin.[24] Ratzenbergerin hautakivessä on teksti ”Er lebte für seinen Traum” (suom.”Hän eli unelmalleen”).[5]
.svg)
