Rodolfo Lipizer (16. tammikuuta 1895 Gorizia – 8. kesäkuuta 1974 Gorizia) oli italialainen viulisti, kapellimestari, musiikkipedagogi, säveltäjä ja sovittaja.^[1]

Lipizerin isoisoisä oli viulunrakentaja Antonio Pelizon.^[1]

Lipizer aloitti opintonsa Goriziassa. Vuosina 1914–1918 hän opiskeli Wienissä Hugo von Steinerin, Gottfried Feistin, Guido Adlerin ja Egon Welleszin johdolla. Goriziasta tuli osa Italiaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Lipizer joutui vuonna 1920 suorittamaan viuludiplominsa uudelleen Milanon konservatoriossa, jotta se olisi pätevä Italiassa. Vuonna 1921 hän palasi Wieniin, jossa hän osallistui Eusebius Mandyczewskin, Joseph Marxin ja Franz Schalkin mestarikursseille.^[1]

Lipizer perusti vuonna 1924 Amici della Musica -seuran, jonka toiminnan yhteydessä hän järjesti ja johti 17 konserttia. Vuonna 1927 hän voitti kilpailun Abbazian (nykyisen Opatijan) sinfoniaorkesterin kapellimestarin paikasta. Vuosina 1930–1961 Lipizer oli Goriziassa Istituto Comunale di Musican johtaja. Lisäksi hän perusti Goriziaan sinfoniaorkesterin, jossa solisteina hänen johdollaan esiintyivät muiden muassa Pina Carmirelli, Gioconda de Vito, Carlo Vidusso, Nino Rossi, Jan Kubelík, Marcel Tyberg, Giannino Carpi ja Ludwig Hoelscher. 15. helmikuuta 1938 Lipizer johti Gorizian kunnostetun Giuseppe Verdi -teatterin avajaiskonsertin ja 3. elokuuta 1947 Gorizian linnan jälleenavajaiskonsertin.^[1]

Lipizer oli useiden kilpailujen, kuten kansainvälisen C. A. Seghizzi -kuorolaulukilpailun puheenjohtaja. Hän oli myös Sindacato nazionale musicistin luottamushenkilö. Lipizer laati viulisteille suunnattuja merkittäviä didaktisia teoksia, joihin kuuluu La tecnica superiore del violino. Hänen sävellystensä joukossa on yksinlauluja ja kuoromusiikkia. Lisäksi hän teki sovituksia Franz Schubertin teoksista.^[1]

Goriziassa vuosittain järjestettävä kansainvälinen Rodolfo Lipizer -viulukilpailu on nimetty Lipizerin mukaan.^[2]