Lockwood syntyi Arkansasissa Turkey Scratchin kylässä. Kahdeksanvuotiaana hän alkoi soittaa urkuja isänsä kirkossa. Robertin äiti eli kuuluisan bluesmuusikon Robert Johnsonin kanssa silloin tällöin kymmenen vuoden ajan erottuaan Robert Lockwoodin isästä. Lockwood oppi Johnsonilta kitaransoiton ja lavaesiintymisen taidon. Tästä syystä häntä alettiin kutsua ”Robert Junior” Lockwoodiksi.
Viisitoistavuotiaana Lockwood soitti jo ammattilaisena Helenan alueella. Hän soitti usein ”isäpuolensa” Johnsonin kanssa ja silloin tällöin myös muun muassa Rice Millerin (myöhemmin Sonny Boy Williamson II), Howlin’ Wolfin tai Johnny Shinesin kanssa. Lockwood soitteli Mississipin suiston alueella läpi 1930-luvun kapakoissa ja kadunkulmissa.
Ensimmäiset levytyksensä Lockwood teki vuonna 1941 yhdessä Doctor Claytonin kanssa Bluebird RecordsilleAurorassa, Illinoisissa. Samoissa sessioissa äänitettiin myös neljä kappaletta, jotka julkaistiin kahtena singlenä Lockwoodin omalla nimellä.
Lockwood ja Williamson esiintyivät helenalaisen radioaseman KFFA:n King Biscuit Time -ohjelman ensimmäisessä lähetyksessä. 1940-alkupuolella pari soitteli paljon yhdessä Helenan ympäristössä ja myös King Biscuit Timessa. Vuosina 1944–1949 Lockwood soitti West Memphisissä, St. Louisissa, Chicagossa ja Memphisissä. Lockwood vaikutti B. B. Kingiin tämän uran alkuvaiheessa ja myös soitti Kingin yhtyeessä sen alkuaikoina Memphisissä.
Vuonna 1961 Lockwood muutti Ohioon Clevelandiin vaimoineen ja asui siellä kuolemaansa saakka. Vuosikymmenen alussa hän esiintyi ”Bob Lockwood, Jr., and Combo” -yhtyeen kanssa vakituisesti kaupungissa Loving’s Grillissä. 1970-1990-luvuilla Lockwoodin ”All Stars” -yhtye esiintyi monilla keikkapaikoilla ja kuolemaansa asti hän soitti Fat Fish Bluessa joka keskiviikkoilta kello kahdeksasta alkaen. ”All Stars” on jatkanut keikkailua siellä Lockwoodin kuolemankin jälkeen.
Cleveland-vuosinaan Lockwood teki myös merkittäviä levytyksiä, ensin pari albumia All Starsin kanssa Trix Recordsille ja sitten yhdessä Johnny Shinesin kanssa kaksi levyä Rounders-merkille. Vuonna 1982 ilmestyi ranskalaiselle Black and Blue -merkille sooloalbumi Robert Lockwood Jr Plays Robert and Robert, jossa Lockwood soitti 12-kielisellä kitarallaan omia ja Robert Johnsonin kappaleita[2]. Lokakuussa 2004 äänitettiin Dallasissa livealbumi Last of the Great Mississippi Delta Bluesmen: Live In Dallas, jolla Lockwood soitti yhdessä Henry James Townsendin, Joe Willie ”Pinetop” Perkinsin ja David Honeyboy Edwardsin kanssa. Albumi voitti parhaan perinteisen blueslevyn Grammy-palkinnon helmikuussa 2008[3].
Lockwood kuoli 91-vuotiaana kärsittyään aivoaneurysmasta ja sydäninfaktista[4].
