Risto Paavo Pyysalo (12. lokakuuta 1915 Vehmaa^[1] – 23. lokakuuta 2010 Järvenpää^[2]) oli suomalainen pappi, joka toimi opettajana ja koulunjohtaja ja julkaisi tutkimuksia herätysliikkeistä ja uskonnollisuuden heräämisestä.

Risto Pyysalon vanhemmat olivat opettaja, talousjohtaja Paavo Pyysalo ja Augusta Järvinen ja puoliso vuodesta 1945 Hilla Maria Kaipainen. Pyysalo tuli ylioppilaaksi 1934 ja suoritti teologian erotutkinnon 1939. Kasvatustieteiden kandidaatiksi hän valmistui 1953, teologian kandidaatiksi 1953 ja teologian lisensiaatiksi 1957. Teologian tohtoriksi hän väitteli 1964. Pyysalo oli Oulun kansalaisopiston perustaja ja johtaja 1946–1949, Tuiran keskikoulun perustaja ja rehtori Oulussa hän oli 1947–1949, Jyväskylän maaseurakunnan kappalainen 1949–1965, Kilpisen oppikoulun vanhempi lehtori 1965–1966 ja lehtori Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella 1966–1978. Oulun kaupunginvaltuuston jäsen hän oli 1948–1949. Pyysalo oli myös yleisen teologian dosentti Jyväskylän yliopistossa ja käytännöllisen teologian dosentti Helsingin yliopistossa.^[1][2]

• Nuoruusvuosien uskonnollinen harrastus ja sen kehitys, 1959
• Uskonto ja uskonnollisuus, 1961
• Maamme eräiden herätysliikkeiden ja niihin verrattavien osaryhmien uskonnollisen käyttäytymisen eroista, 1964, väitöskirja
• Peruskoulun uskontokirja 1, 2: Opettajan opas, 1972, Essi Korhonen, Risto Pyysalo, Eeva Halimaa
• Asenteista ja käyttäytymisestä sekä niiden muutoksista eräissä uskonnollisissa osaryhmissämme, 1975
• Uskonnonopetuksen tunnustuksellisuus: Huomioita nykytilanteesta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, 1975