Risto Laakkonen

Mitalit
Maa:  Suomi
Mäkihyppy
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Albertville 1992 joukkuemäki
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Lahti 1989 joukkuemäki
Hopeaa Hopeaa Val di Fiemme 1991 joukkuemäki

Risto Juhani Laakkonen (s. 6. toukokuuta 1967 Kuopio) on uransa päättänyt suomalainen mäkihyppääjä ja olympiavoittaja.[1]

Laakkonen voitti mäkihypyn joukkuekilpailun kultaa Lahden MM-kilpailuissa 1989 ja Albertvillen 1992 olympialaisissa sekä hopeaa Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 1991. Hänen paras henkilökohtainen arvokisasaavutuksensa on kahdeksas sija MM-kilpailujen normaalimäessä 1991.[1]

Laakkonen voitti Keski-Euroopan mäkiviikon 1988–1989 ilman yhtään osakilpailuvoittoa.[1] Uransa aikana hän voitti kaksi maailmancupin osakilpailua.

Seuratasolla Laakkonen on edustanut Puijon Hiihtoseuraa.[1] Hän työskentelee kirjastovirkailijana Varastokirjastossa Kuopiossa.[2]

Uran alku ja olympiaedustajaksi

Laakkonen herätti ensimmäisen kerran kansainvälistä huomiota sijoittumalla 18-vuotiaana kahdeksanneksi Harrachovin maailmancupin osakilpailussa tammikuussa 1986.[3][4] Samana vuonna hän saavutti joukkuemäessä SM-pronssia Puijon Hiihtoseuran joukkueessa.[5] Kauden 1986–1987 maailmancupissa Laakkonen sijoittui parhaimmillaan kuudenneksi tammikuussa Oberwiesenthalin normaalimäessä ja maaliskuussa Falunin suurmäessä.[4] Joukkuemäen SM-kilpailussa hän saavutti hopeaa.[6]

Laakkonen sijoittui Engelbergin suurmäen maailmancupin kilpailussa tammikuussa 1988 yhdeksänneksi.[4] Ensimmäisen kerran hän kilpaili arvokisoissa Calgaryn talviolympialaisissa 1988 ja sijoittui normaalimäessä 23:nneksi.[7] Lentomäen MM-kilpailuissa Laakkonen sijoittui 35:nneksi.[8]Joukkuemäen SM-kilpailuissa hän voitti kultaa.[9]

Mäkiviikon voitto ja joukkuemaailmanmestaruus

Kauden 1988–1989 maailmancupin Thunder Bayssä Laakkonen sijoittui ensimmäisessä osakilpailussa toiseksi Länsi-Saksan Dieter Thoman ja maanmiehensä Matti Nykäsen välissä sekä voitti toisen osakilpailun.[4][10] Lake Placidin osakilpailuissa hän saavutti sijat 6 ja 11. Keski-Euroopan mäkiviikolla hän sijoittui Oberstdorfissa toiseksi Thoman jälkeen, Garmisch-Partenkirchenissä kolmanneksi Nykäsen ja Jens Weißflogin jälkeen, Innsbruckissa seitsemänneksi ja Bischofshofenissa kymmenenneksi.[4] Nykänen ja Weißflog eivät onnistuneet viimeisessä osakilpailussa,[4] ja niin Laakkonen voitti koko mäkiviikon 2,5 pisteen erolla heihin.[9] Runsas viikko mäkiviikon jälkeen Laakkonen oli Harrachovin maailmancupin kilpailussa toinen Jan Boklövin jälkeen.[4]

Lahden MM-kilpailuissa 1989 Laakkonen voitti Jari Puikkosen, Matti Nykäsen ja Ari-Pekka Nikkolan kanssa joukkuemäen maailmanmestaruuden. Ensimmäisellä kierroksella Laakkonen hyppäsi 100,5 metriä ja auttoi osaltaan Suomen kärkeen Puikkosen epäonnistuttua omassa hypyssään. Toisella kierroksella Nykänen jäi alle sadan metrin, joten Norja johti kilpailua ennen viimeisiä hyppääjiä. Laakkonen hyppäsi 110,5 metriä, ja Suomi voitti 19 pisteen erolla Norjaan.[11] Sekä suurmäessä että yhden kierroksen kilpailuksi tuuliongelmien takia typistyneessä normaalimäessä Laakkonen sijoittui 24:nneksi.[12]

Kauden 1988–1989 maailmancupin yhteispisteissä Laakkonen sijoittui seitsemänneksi. Hän voitti Suomen-mestaruuden normaalimäessä ja joukkuemäessä.[13]

Kohti olympiavoittoa

Vuosi ensimmäisen maailmancup-voittonsa jälkeen Laakkonen otti 4. joulukuuta 1989 toisen voiton, jälleen Thunder Bayssä.[4][14] Lake Placidissä hän sijoittui neljänneksi ja saavutti Sapporossa sijat 8 ja 7. Keski-Euroopan mäkiviikolla 1989–1990 hän oli Oberstdorfissa neljäs, Garmisch-Partenkirchenissä Jens Weißflogin jälkeen toinen, Innsbruckissa viides ja Bischofshofenissa neljästoista.[4] Viikon kokonaispisteissä hän sijoittui kuudenneksi.[13] Loppukauden parhaaksi maailmancupin osakilpailusijoitukseksi jäi Raufossin 11. sija maaliskuun lopulla.[4] Cupin kokonaispisteissäkin hän oli yhdestoista.[15] Lentomäen MM-kilpailuissa Laakkonen sijoittui 40:nneksi.[16] Suomen-mestaruuden hän voitti joukkuemäessä.[15]

Maailmancupkauden 1990–1991 ensimmäisissä kisoissa Pohjois-Amerikassa Laakkonen ylsi parhaimmillaan 11:nneksi Lake Placidin toisessa kilpailussa. Keski-Euroopan mäkiviikolla hänen sijoituksensa osakilpailuissa olivat 15:s, 14:s, 12:s ja 28:s[4] sekä viikon kokonaissijoituksensa kymmenes.[15] Val di Fiemmen MM-kilpailuissa Laakkonen sijoittui suurmäessä 12:nneksi ja normaalimäessä kahdeksanneksi. Joukkuekilpailussa hän saavutti Ari-Pekka Nikkolan, Raimo Ylipullin ja Vesa Hakalan kanssa hopeaa 4,8 pistettä Itävallalle hävinneenä.[17] Lopputalven maailmancupin kilpailuissa Laakkonen oli Salpausselän normaalimäessä yhdestoista, Bollnäsissä toinen Stefan Zündin jälkeen ja Falunissa kymmenes.[4] Cupin loppupisteissä hän oli sijalla 19. SM-kultaa Laakkonen voitti joukkuemäessä.[18]

Maailmancupkauden 1991–1992 Laakkonen aloitti vaatimattomilla sijoituksilla Thunder Bayssä. Keski-Euroopan mäkiviikolla hän oli Oberstdorfissa kahdeksas, Innsbruckissa 24:s ja Bischofshofenissa 21:s. Sveitsin maailmancup-kilpailuissa hän jäi sijoille 28 ja 23.[4] Albertvillen olympialaisissa Laakkonen sijoittui normaalimäessä 16:nneksi ja suurmäessä 21:nneksi. Joukkuemäessä hän voitti kultaa yhdessä Ari-Pekka Nikkolan, Mika Laitisen ja joukkueen suurimman sankarin, Toni Niemisen kanssa. Henkilökohtaisissa pisteissä Laakkonen oli joukkuemäen yhdeksänneksi paras hyppääjä.[19]

Olympialaisten jälkeen keväällä 1992 Laakkosen parhaat maailmancup-sijoitukset olivat kuudes sija Salpausselän normaalimäessä ja kahdeksas sija Holmenkollenin suurmäessä. Planican lentomäen joukkuekilpailussa hän kuului Suomen kolmanneksi sijoittuneeseen joukkueeseen.[4] Vuoden 1992 SM-kilpailuissa Laakkonen voitti joukkuemäessä kultaa[20] ja saavutti normaalimäessä pronssia.[21]

Kaudella 1992–1993 Laakkonen ei kilpaillut enää maailmancupissa.[4] Puijolla hän voitti maaliskuussa 1993 mäkikilpailun jättäen taakseen muun muassa itävaltalaisia maailman huippuhyppääjiä.[22]

Saavutuksia

  • olympiakultaa Albertville 1992 (mäkihyppy, joukkuekilpailu)
  • MM-kultaa Lahti 1989 (joukkuekilpailu)
  • MM-hopeaa Val di Fiemme 1991 (joukkuekilpailu)
  • Keski-Euroopan mäkiviikon voitto 1988–1989

Lähteet

  1. ↑ a b c d Risto Laakkonen (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Jarmo Huhtanen: Kahden mijoonan kirjan taivas. Helsingin Sanomat, 11.1.2020, s. A 22.
  3. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 8, s. 79. Gummerus, 1987. ISBN 978-951-20-2930-3
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Risto Laakkonen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  5. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 8, s. 234. Gummerus, 1987. ISBN 978-951-20-2930-3
  6. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 9, s. 235. Sporttikustannus Oy, 1988. ISBN 951-8920-00-1
  7. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 9, s. 176, 182–183. Sporttikustannus Oy, 1988. ISBN 951-8920-00-1
  8. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10, s. 259. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9
  9. ↑ a b Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10, s. 260. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9
  10. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10, s. 211. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9
  11. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10, s. 143. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9
  12. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10, s. 147, 158–159. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9
  13. ↑ a b Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 11, s. 254–255. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9
  14. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 11, s. 196. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9
  15. ↑ a b c Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12, s. 238. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5
  16. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12, s. 237. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5
  17. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12, s. 172–173, 183–184. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5
  18. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13, s. 250. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1
  19. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13, s. 173–175, 191. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1
  20. ↑ Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1992, s. 145, 230. Jyväskustannus, 1992. ISBN 951-96062-6-2
  21. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14, s. 272. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4
  22. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 15, s. 80. Sporttikustannus Oy, 1994. ISBN 951-8920-20-6