Riesto oli Sodankylän Sompiossa sijainnut kylä, joka 1960-luvun lopulla jäi Lokan tekojärven alle.[1] Se sijaitsi Luirojoen varrella, laajan suoalueen keskellä olleella saarekkeella, jota pohjoisessa rajasi Suomen suurin aapasuo Posoaapa. Kylän tuntumassa Luiroon yhtyivät sen sivujoet Riesto- ja Kopsusjoki. Rieston kylä oli korkealla mäellä eli ns. "Rieston kummulla", jonka tasainen laki on edelleen näkyvissä samannimisenä saarena.[2] Vajaa kilometri sen eteläpuolella on Kuukkelinmaan saari, joka myös aikoinaan kuului Rieston kylään.
Historiaa
Riesto oli jo ainakin 1400–1500-luvuilta lähtien Lapista Norjan Ruijaan johtaneen kulkureitin eli ns. Ruijanpolun alkupiste. Kylästä pohjoiseen johti kaksi eri reittiä, jotka myöhemmin yhtyivät Inarissa. Riestoon puolestaan oli mahdollista päästä Perämereltä saakka, ensin Kemijokea ja sitten sen sivujokea Luiroa pitkin.[3] Rieston maarekisterikylä syntyi Sompion lapinkylän alueelle isojaon myötä 1700-luvun jälkipuoliskolla.[4] Riesto oli niin sanottu erämaakylä, jonne ei milloinkaan johtanut maantietä.[5] Tekoaltaan rakentamisen myötä Rieston asukkaita muutti muun muassa järven luoteispuolelle Vuotson kylään.[6]
Hieman varsinaisen Reiston kylän eteläpuolella sijaitsi Kuukkelin talo, jonka isäntä Antti Kuukkeli oli rakentanut vuonna 1906. Ennen sotavuosia se toimi Rieston kylän kestikievarina. Kun Lokan tekojärveä ryhdyttiin 1950-luvulla suunnittelemaan, päätettiin Kuukkelin talo säästää ja se siirrettiin vuonna 1962 avatun Sodankylän kotiseutumuseon päärakennukseksi.[5] Muut kylän talot kuvattiin ennen altaan rakentamista ja niiden perusteella tehty pienoismalli on esillä Lapin maakuntamuseon tiloissa Rovaniemen Arktikum-talossa.[7] 1920-luvulla Riestossa toimi muutaman vuoden ajan Sompion ensimmäinen kansakoulu, joka vuonna 1926 siirrettiin Lokan kylään.[8]
Muuta
Kylä tunnetaan myös taidemaalari Andreas Alarieston syntymäpaikkana. Hän on useissa maalauksissaan kuvannut lapsuusvuosiaan Riestossa.[9] Kirjailija ja kansanperinteen tallentaja Samuli Paulaharju on kertonut kylästä pääteoksenaan pidetyssä kirjassa Sompio, joka ilmestyi vuonna 1939.[10]
Lähteet
Aiheesta muualla