René Char

René Char
René Char ja kissa 1941
René Char ja kissa 1941
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1907
L'Isle-sur-la-Sorgue, Vaucluse, Ranska
Kuollut19. helmikuuta 1988 (80 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus Ranska
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliranska
Tuotannon kieliranska
Kirjallinen suuntaussurrealismi
Pääteokset Hypnoksen muistikirja
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

René Char (14. kesäkuuta 1907 L'Isle-sur-la-Sorgue, Vaucluse, Ranska – 19. helmikuuta 1988 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen runoilija ja surrealistiryhmän jäsen.[2]

Charin teos Hypnoksen muistikirja (Feuillets d'Hypnos, 1946) on valittu vuoden aforismikirjaksi.[3]

Elämäkerta

Char oli Emile Charin ja Marie-Therese Rouget'n neljästä lapsesta nuorin. Hänen isänsä oli L'Isle-sur-la-Sorguen pormestari ja Vauclusen kipsitehtaan johtaja. Char asui lapsuutensa Névonsissa, jonne perheen talo valmistui hänen syntyessään. Hän kävi sisäoppilaitosta koulussa Avignonissa ja sen jälkeen meni 1925 opiskelemaan Marseillen kauppakouluun, jossa hän luki Plutarkhosta, François Villonia, Racinea, saksalaisia romantikkoja, Alfred de Vignya, Gérard de Nervalia ja Charles Baudelaireia. Hän oli pitkä (192 cm) ja innokas rugbyn pelaaja. Työskenneltyään lyhyen aikaa Cavaillonissa hän suoritti 1927 asepalveluksen tykistössä Nîmes'ssä.lähde?

Charin ensimmäinen teos oli 1928 ilmestynyt runokokoelmaCloches sur le cœur,[4] jonka hän oli kirjoittanut 1922–1926. Alkuvuodesta 1929 hän perusti Andre Cayatten kanssa lehden Méridiens, jota ehti ilmestyä kolme numeroa. Elokuussa hän lähetti 26 kappaletta Nîmesissä ilmestynyttä kirjaansa Arsenal Paul Éluardille, joka tuli syksyllä käymään hänen luonaan L'Isle sur la Sorguessa. Marraskuun lopussa Char muutti Pariisiin,lähde? missä hän tutustui Louis Aragoniin, André Bretoniin[4] ja René Creveliinlähde? ja liittyi surrealisteihin vuosiksi 1929–1937[2]. Hänen kirjoituksensa "Profession de foi du sujet" ilmestyi joulukuussa La Révolution surréalisten numerossa 12. Hän toimi aktiivisesti surrealismin piirissä koko 1930-luvun alun mutta etääntyi siitä vähitellen 1930-luvun puolivälistä alkaen.lähde?

Char liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen 1940 ja käytti tehtävässään salanimeä kapteeni Alexandre[2][4] toimiessaan komentajana Durancen laskuvarjohyppyvyöhykkeellälähde?. Hän kirjoitti tapahtumista proosarunoissaan Hypnoksen muistikirja[4] hyvin poikkeuksellisella tavalla. Hänellä oli lyhyitä ja onnettomia teatteri- ja elokuvakokemuksia 1950- ja 1960-luvulla,lähde? mutta parhaimmillaan hän oli tuolloin runoilijana, kun hän kirjoitti filosofista ja aforistista runoutta.[2] 1960-luvulla hän osallistui ydinaseiden vastaiseen toimintaan[4], joka vastusti suunnitelmaa, että Provenceen olisi tuotu ydinaseita{{Lähde}. Hän kuoli vuonna 1988 Pariisissa Val-de-Gracen sotilassairaalassa sydänkohtaukseen[4]. L'Isle sur la Sorguessa sijaitsevassa Hotel Campredonissa eli Maison René Charissa on julkinen kokoelma hänen käsikirjoituksiaan, piirroksiaan, maalauksiaan ja taide-esineitään.lähde?

Charin Œuvres complètes (Kootut teokset) ilmestyivät vuonna 1983[5] Gallimardin arvostetussa Bibliothèque de la Pléiadessa, ja niihin on liitetty Jean Roudaut'n kirjoittama johdanto. Laajennettu postuumi laitos ilmestyi 1995.lähde?

Charin ystäviä ja läheisiä työtovereita olivat kirjailijoista Albert Camus,[6] Georges Bataillen ja Maurice Blanchot,lähde? taidemaalareista Pablo Picasso,[4] Joan Miró[5] ja Victor Brauner.lähde?

Säveltäjä Pierre Boulez on säveltänyt kolme Charin runoa, Le Soleil des eaux, Le visage nuptial ja Le Marteau sans maître. Myöhemmin Char ystävystyi myös Martin Heideggerin kanssa, joka kuvaili Charin runoja "sanoinkuvaamattomaksi voimannäytteeksi" ja kävi usein hänen vieraanaan La Thorissa Vauclusessa.[7]

Kunnianosoituksia

Lähde[4]
  • vastarintaliikkeen mitali
  • Croix de Guerre
  • Kunnialegioonan jäsen

Teokset (valikoima)

  • Arsenal (1929).
  • Ralentir Travaux (1930 - yhteistyössä André Bretonin ja Paul Éluardin kanssa)[4]
  • Artine (1930).
  • L'action de la justice est éteinte (1931).
  • Le marteau sans maître (1934).
  • Moulin Premier (1936).
  • Placard pour un chemin des écoliers (1937).
  • Dehors la nuit est gouvernée (1938).
  • Seuls demeurent (1943).
  • le Poème pulvérisé (1945).
  • Feuillets d'Hypnos, 1946, suom. Hypnoksen muistikirja, 2009, ISBN 978-952-5500-48-6
  • Fureur et mystère (1948).
  • Les Matinaux (1950).
  • A une sérénité crispée (1951).
  • Recherche de la base et du sommet (1955).
  • La Parole en archipel (1962).
  • Dans la pluie giboyeuse (1968).
  • Le Nu perdu (1971).
  • Aromates chasseurs (1976).
  • Chants de la Balandrane (1977).
  • Fenêtres dormantes et porte sur le toit (1979).
  • Les voisinages de Van Gogh (1985).
  • Éloge d'une soupçonnée (1988).

Suomennettu tuotanto

Suomennettuja runoja

  • teoksessa: Sanat että tietäisimme: kymmenen ranskalaista runoilijaa (toim. Mirja Bolgár), WSOY, 1975 ISBN 951-0-0668-8 suomentanut Jussi Kylätasku.
    • Aerean porteilla
    • Argumentti
    • Elementit
    • Hyvästi tuulelle
    • Jäätyneen lammen pinnalla
    • Korinpunojan puoliso
    • Kuhankeittäjä
    • Käärmeen terveydeksi I--XXVII
    • Laillinen järjestys on joskus epäinhimillinen
    • Lintu...
    • Tervapääsky
    • Tämä usva joka meitä kantoi...
    • Viikunapuun laulu
    • Väkivalta
    • Yvonne (Armelias jano)
Muita suomennettuja runoja
  • Hypnoksen muistikirja: 42, 129, 227, suom. Kristian Blomberg, julkaisussa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2009; nro 3
  • Kaksoisolento, suom. Kari Uuttu, julkaisussa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2002; nro 4
  • Kirjasto on tulessa: Georges Braquelle, suom. Kristian Blomberg, julkaisussa: Tuli & Savu: runouslehti 2007; 2
  • Kynnys, suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, WSOY 1974, 2004
  • Tarkkailijat ja uneksijat, suom. Annikki Tähkä, Henry G. Gröndahl, teoksessa: Ajan kirja: kirjallinen neljännesvuosilehti 1949; nro 3

Lähteet

  1. ↑ René Char, BnF 8.12.2001, viitattu 15.2.2021 (ranskaksi)
  2. ↑ a b c d Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Char, René”, Otavan kirjallisuustieto, s. 139. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  3. ↑ Yleisradio, kulttuuriuutiset
  4. ↑ a b c d e f g h i René Char Poetry Foundation. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b René Char, Britannica, viitattu 15.2.2021 (englanniksi)
  6. ↑ Citedulivre-aix.com, juin_juill: Mise en page 1
  7. ↑ Rüdiger Safranski, Ein Meister aus Deutschland. Heidegger und seine Zeit, 1994. Ch. 23.

Aiheesta muualla