Camus tunnetaan myös käsitteestä grand remplacement (kirjaimellisesti "suuri korvaaminen"), jolla hän tarkoitti ihmisten ja sivilisaation vaihtumista massamaahanmuuton seurauksena.[3] Käsite on usein suomennettu käsitteellä "väestönvaihto".[4]
Renaud Camus syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Ranskan maaseudulla. Camus’n vanhemmat tekivät hänet perinnöttömäksi, kun selvisi, että hän oli homoseksuaali. 21-vuotiaana Renaud Camus oli sosialisti ja osallistui pro-LGBT-mielenosoituksiin vuonna 1968 Pariisissa.[5]
Muutettuaan Pariisiin Camus alkoi liikkua kirjailija- ja taiteilijapiireissä ja tutustui filosofi Roland Barthesiin ja taiteilija Andy Warholiin.[6] Camus’ta tuli kirjailija ja runoilija. Camus’n käännetyin teos on vuonna 1979 julkaistu Tricks, joka sisälsi kuvauksia homoseksuaalien kohtaamisista Ranskassa ja muualla ja oli varustettu Roland Barthesin esipuheella. Camus sai Prix Fénéon -palkinnon vuonna 1977 novellistaan ”Échange” ja vuonna 1996 Ranskan akatemianPrix Amic -palkinnon romaaneistaan ja runoistaan.[2] Vuonna 1992 Camus osti 1300-luvulta olevan linnan Plieuxista ja kunnosti sen asunnokseen.[2]
Vuonna 2000 Camus julkaisi teoksen La Campagne de France, joka oli hänen päiväkirjansa vuodelta 1994. Teoksessa hän sanoi, että Ranskan yleisradion ohjelmissa on liikaa juutalaisia. Ongelma oli hänen mukaansa siinä, että juutalaiset eivät pysty ymmärtämään ranskalaista kulttuuria ja selittämään sitä ranskalaiselle yleisölle.[7] Camus’ta syytettiin antisemitismistä, ja kohun seurauksena hän ryhtyi omakustannekirjailijaksi. Camus’n puolustajiin kuului juutalainen toimittaja ja akateemikko Alain Finkielkraut.[7]
Camus alkoi käyttää käsitettä grand remplacement, ("suuri korvaaminen") koska oli tullut siihen käsitykseen, että ”ikuisen Ranskan väestö oli todella vaihtumassa.” Hän kuvaa sen keksimistä seuraavasti:
Keksin ilmauksen ”grand remplacement” puhuakseni julmasta väestönmuutoksesta, joka on tapahtunut Ranskassa (ja Euroopassa) viime vuosisadan viimeisen neljänneksen alusta lähtien, ja joka on siitä lähtien vain vahvistunut. Nimi tuli mieleeni, kun matkustelin Héraultin departementissa Etelä-Ranskassa laatiakseni eräänlaisen kirjallisen matkaoppaan, jolloin havaitsin tuhat vuotta vanhojen kylien väestön suurelta osin muuttuneen. Naiset käyttivät 1500-luvulta peräisin olevan suihkulähteen luona islamilaisia huiveja, ja toisia näkyi katsomassa ulos goottilaisista kaksoisikkunoista. Olin tottunut suuriin ja moderneihin lähiöihin, joiden asukkaat olivat melkein kokonaan maahanmuuttajia, mutta tämä oli täysin erilainen kokemus.[8]
Kokemus muutti Camus’n poliittiset mielipiteet. Hän perusti vuonna 2002 poliittisen puolueen, l’In-nocence, vastustamaan maahanmuuttoa ja palauttamaan maahanmuuttajat takaisin lähtömaihinsa.[2]
Camus kirjoitti käsitteestä näkyvästi vuonna 2010 kirjassaan Le grand remplacement, joskin hän oli kirjoittanut siitä jo aiemmin.[4] Camus’n mukaan väestönvaihdossa eurooppalainen kansa korvautuu muutaman sukupolven kuluessa ei-valkoisilla maahantulijoilla, jotka eivät sulaudu alkuperäiseen väestöön.[9] Camus siteeraa kirjansa jälkisanoissa brittiläisen poliitikon Enoch PowellinRivers of Blood -puhetta ja ranskalaisen Jean Raspailin vuoden 1973 romaania Pyhien leiri.[10]
Camus kuvasi käsitettä seuraavasti:
”Olen yhä uudelleen sanonut, ettei grand remplacement ole teoria – – vaikka Luoja nähköön toivoisin, että se olisi sitä eikä mitään muuta. Sen sijaan se on hirveä tragedia, hirviömäinen rikos ihmiskuntaa vastaan, ekologinen ja biodiversiteettiä koskeva onnettomuus.”[11]
Käsite grand remplacement levisi aluksi ranskalaisen laitaoikeiston piirissä ja tuli sittemmin laajemmin tunnetuksi.[12] Englanninkielisessä teoksessaan You Will Not Replace Us (2018) Camus sanoi, että monikulttuurisuutta ajaa tietty ryhmä, väestönvaihtajat, jotka eivät välitä länsimaisen sivilisaation säilymisestä. Camus’n mukaan on myös ihmisiä, jotka ovat valmiita vastustamaan väestönvaihtoa kaikin tavoin aina kuolemaan asti.[4]
Camus nousi 2010-luvulla ranskalaisen oikeiston lainaamaksi julkiseksi keskustelijaksi.[13] Hän edisti väestönvaihdon nostamista politiikkaan aluksi osallistumalla identitaarisen liikkeen (Ranskassa Les Identitaires) järjestämiin kokouksiin.[14] Camus’ta syytettiin antisemitismistä, mutta myös useat oikeistokonservatiiviset juutalaiset kannattivat Camus’n näkemyksiä.[13][15] Camus osallistui europarlamenttivaaleihin ”vaihdosvastaisen listan” (Liste Antiremplaciste) ehdokkaana ja myöhemmin La Ligne Claire -liikkeen ehdokkaana. Camus vetäytyi kuitenkin ehdokkuudesta, kun Ligne Clairen ehdokas oli esiintynyt hakaristin kanssa.[14]
Äärioikeistolaiset aktivistit ovat levittäneet väitettä väestönvaihdosta ja se on motivoinut terrori-iskuja.[16] Camus kommentoi terrori-iskuja vuonna 2019 sanoen, että hän tuomitsee väkivallan, mutta arvostaa teoriansa niiden yhteydessä saamaa julkisuutta.[7]
Kritiikkiä
Oslon yliopiston tutkijat Silvia Allegretta & Jonas R. Kunst ja Milan Obaidi katsovat, että Renaud Camus popularisoi kirjassaan Le grand remplacement äärioikeistolaisen salaliittoteorian, joka väittää, että maahanmuutto perustuu salajuoneen, jossa perimmäinen tavoite on korvata valkoiset eurooppalaiset ihmiset ei-valkoisilla maahanmuuttajilla. Heidän mukaansa väestönvaihtoteorialla on selkeitä antisemitistisiä osatekijöitä. Se perustuu salaliittoteorioille juutalaisista eliiteistä, jotka pyrkivät hallitsemaan maailmaa tiedotusvälineiden ja finanssimaailman avulla.[16]
Aatehistorioitsija Andreas Önnerforsin mukaan väestönvaihtoteoria sisältää useita salaliittoteorioiden tarinankerronnan tasoja. Se kertoo muun muassa kielletystä totuudesta ja esittää maailman täynnä pelkoja ja uhkia. Yhteiskunnan muutoksen takana on taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen eliitin tietoinen toiminta. Äärioikeiston verkostoissa tähän yhdistyvät yhteisön ulkoisen ja sisäisen vihollisen osoittaminen sekä kuvasto mustavalkoisesta hyvän ja pahan taistelusta.[17]
Kirjassa L’Homme remplaçable (2012) Camus esittää, että modernin olemuksena on se, että kaikesta tulee vaihdettavissa olevaa.[13] Kulttuurintutkimuksen professori Bruno Chaouat’n mukaan Camus pyrkii teoksessa puolustamaan väestönvaihtoteoriaa liittämällä sen osaksi modernismin kritiikkiä ja käyttämällä hyväkseen Frankfurtin koulukunnan teorioita myöhäiskapitalismin ja välineelliseen järjen luonteesta. Chaouat’n kritiikin mukaan tämä osoittaa, että väestönvaihdon käsite nojaa eugeniikan tavoin keinotekoiseen ja välineelliseen käsitykseen ihmiselämästä.[18] Toimittaja James McAuleyn mukaan Camus’n ajatuskulussa on mieltä vain jos hyväksytään oletus, että siirtolaiset ja ulkomaalaiset ovat jollakin tavoin väärennettyjä, huonoja kopioita alkuperäisestä.[7]
James McAuleyn mukaan Camus on ennen muuta esteetti: hänelle ei ole vaikuta olevan tärkeintä se mikä on totta tai oikein vaan mikä hänen mukaansa on kaunista. McAuley lainaa Walter Benjaminia, jonka mukaan fasismin johdonmukainen lopputulos on estetiikan tuominen politiikkaan. McAuleyn mukaan Camus’n älyllisyys ja estetiikka on keinotekoisen yliampuvaa, jäljittelyä ja toistoa olennaisen sijasta. Väestönvaihtoteoria perustuu McAuleyn mukaan totuuden sijasta kitschin estetiikkaan, valheelliseen nostalgiaan ja puhtauden etsintään, joka kääntyy lopulta väkivaltaiseksi. McAuleyn mukaan Camus’ta voidaan pitää fasistisen estetiikan perinteen edustajana. Siihen liittyvät väkivallan ja kuoleman ylistys sekä ihmisyksilön pitäminen korvattavissa olevana kohteena. Fasistien tavoin Camus esittää apokalyptisen näyn, jossa korostuneen miehisinä esitetyt valloittajat korvaavat kulttuuriltaan rappeutuneet väestönvaihtajat. McAuleyn mukaan Camus koristelee ennakkoluuloja kirjallisilla viittauksilla, jotka ovat pelkkää pintaa.[7]
↑Notice de personne Bibliothèque Nationale de France. Viitattu 25.7.2023. (ranskaksi)
↑ abcdOnishi, Norimitsu: The Man Behind a Toxic Slogan Promoting White Supremacy. The New York Times, 20.9.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
↑Önnerfors, Andreas: Der Grosse Austausch: Conspiratorial frames of terrorist violence in Germany. Teoksessa Önnerfors, Andreas & Krouwel, André (toim.): Europe: Continent of Conspiracies. Conspiracy Theories in and about Europe, s. 88–89, 93–94. London: Routledge, 2021. ISBN 978-0-367-50068-9(englanniksi)
.jpg)
_Gers.jpg)
