Reino Viljo Einar "Rööri" Björn (3. heinäkuuta 1932 Helsinki – 22. elokuuta 2012) oli suomalainen koripalloilija ja koripallovalmentaja. Hänet tunnetaan yhtenä lajin suurimmista suomalaispersoonista.
Pelaajana Björn edusti kolmea helsinkiläisseuraa vuosina 1954–1971. Tilastollisesti parhaalla kaudellaan 1961 hän teki 9,8 pistettä ottelua kohden.[1]
Valmentajana Björn valmensi Suomen naisten koripallomaajoukkuetta vuosina 1960–1962. Lisäksi hän valmensi menestyksekkäästi HTU:n naisjoukkuetta 1960-luvun alkupuolella ja kolmea miesten pääsarjajoukkuetta. Suomen cupin Björn voitti valmentajana kahdesti, vuosina 1970 ja 1973.[2]
Vuonna 2000 Björn kuului Suomen yli 55-vuotiaiden miesten maailmanmestaruuden voittaneeseen maajoukkueeseen. Elantonsa hän teki yksityisyrittäjänä. Hänen perheeseensä kuului vaimo ja kolme tytärtä. Björn kuoli 80 vuoden iässä 22. elokuuta 2012.[3]
Saavutukset
Pelaajasaavutukset
- SM-hopeaa 1970
- SM-pronssia 1956 ja 1958
Saavutukset valmentajana
- Naisten Suomen mestaruuksia HTU:ssa
- Miesten Suomen cup 1970 ja 1973
Pelityyli ja ominaisuudet
Björnin pallonkäsittely ei ollut kovin taitavaa, mutta hän korvasi puutteitaan kovalla yrittämisellä, minkä vuoksi yleisökin kannusti häntä usein. Joukkuetovereitaan Björn innosti "jatkuvasti" huutamalla. Björnin pelityyli oli aggressiivinen, mikä kerrytti hänelle runsaasti virheitä ja joskus jopa ulosajoja. Lehdistökin kirjoitti Björnin persoonallisista peliotteista, usein positiiviseen sävyyn. Hänestä kehittyi eräänlainen kulttihahmo.[4]
Björn saattoi tehdä ajoittain runsaasti pisteitä, mutta ennen kaikkea hän oli hyvä puolustaja, syöttäjä ja vastustajan henkistä tasapainoa häiritsevä pelaaja, joiden ominaisuuksien vuoksi häntä pidettiin joukkueelleen tärkeänä.[4]
Myös valmentajana Björniä pidettiin ns. tulisieluisena.[4]
Lähteet
Viitteet
