Raimund Peñafortilainen
Henkilötiedot
Syntynyt	1175 Peñafort, Katalonia, Espanja
Kuollut	6. tammikuuta 1275 Barcelona, Espanja
Kansalaisuus	espanjalainen
Ammatti	pappi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pyhä Raimundus Peñafortilainen (katalaaniksi Sant Ramon de Penyafort; 1175 Peñafort, Katalonia, Espanja – 6. tammikuuta 1275 Barcelona, Espanja) oli espanjalainen roomalaiskatolinen dominikaani, kaniikki, pappi ja pyhimys.^[1][2][3] Hän toimi kanonisen lain professorina, opetti 15 vuotta, oli myös kaksi vuotta dominikaanien johtajana, ja hänen pyynnöstään Tuomas Akvinolainen julkaisi teoksen Summa contra gentiles pakanoita vastaan.^[4] Raimund perusti kuningas Jaakko I:n ja Petrus Nolascuksen kanssa sääntökunnan Ordo Beatae Mariae de Mercede redemptionis captivorum maurien kaappaamien kristittyjen pelastamiseksi.^[5] Paavi Klemens VIII julisti hänet pyhimykseksi 29. huhtikuuta 1601, ja hänen juhlaansa on vietetty 23. tammikuuta, 6. tammikuuta ja 7. tammikuuta.^[3][6] Hän on kaniikkien, lakimiesten, asianajajien, lääketieteellisten kirjastonhoitajien, Barcelonan ja Navarran suojeluspyhimys.^[3][7] Hänet kuvataan kirjan, viitan tai avaimen kanssa tai dominikaanina käyttämässä viittaansa purjeena.^[3]

Roomalaiskatolisessa messussa ja hetkipalveluksessa pyhää Raimundia on muistettu seuraavalla latinankielisellä kollehtarukouksella:^[8]

“Orémus. Deus, qui beátum Raymúndum poeniténtiæ sacraménti insígnem minístrum elegísti, et per maris undas mirabíliter traduxísti: concéde; ut eius intercessióne dignos poeniténtiæ fructus fácere, et ad ætérnæ salútis portum perveníre valeámus.”

Raymundus syntyi Espanjassa Vilafranca del Penedèsissä lähellä Barcelonaa. Hän opiskeli Barcelonassa sekä Bolognan yliopistossa Italiassa ja valmistui siviilioikeuden ja kanonisen oikeuden tohtoriksi. Hän opetti kanonista oikeutta vuosina 1195–1210. Vuonna 1210 hän muutti Bolognaan, jossa asui vuoteen 1222 saakka, mm. opettaen kolme vuotta kanonista oikeutta yliopistossa. Hän toimi mm. Jaakob I Aragonialaisen rippi-isänä.

Raymunduksella oli vaikutusta mercedaarien sääntökunnan (Orden Real y Militar de Nuestra Señora de la Merced de la Redención de los Cautivos) perustamiseen.^[9] Kun Pedro Nolasco lähestyi häntä asiassa, Raymundus kannusti häntä pyytämään suostumus Jaakob I:ltä. Palattuaan Barcelonaan vuonna 1222 Raymundus itse liittyi dominikaaneihin.

Paavi Gregorius IX kutsui Raymunduksen Roomaan vuonna 1230 auttamaan kanonisen lain uudistamisessa. Lait muodostivat aiemmin useita sekalaisia teoksia monina julkaisuina, ja ne järjestettiin yhtenäiseksi kokoelmaksi. Raymunduksen kanonisen lain kokoelmasta tuli standardi lähes 700 vuodeksi. Laki uudistettiin lopulta vuonna 1917. Tämän lisäksi Raymundus kirjoitti teoksen Summa causum, joka käsitteli katumusharjoituksia.

Raymundus palasi Espanjaan vuonna 1236. Hänestä tuli dominikaanisen sääntökunnan johtaja vuonna 1238, mutta hän luopui tehtävästä 1240. Tämän jälkeen hän asui Barcelonassa.

Raymunduksen päämääräksi tuli juutalaisten ja muslimien käännyttäminen kristinuskoon. Tämän edistämiseksi hän aloitti arabian ja heprean kielten opetuksen dominikaanien ylläpitämissä ylemmissä oppilaitoksissa. Hän myös kannusti toista dominikaania, Tuomas Akvinolaista, kirjoittamaan teoksensa Summa contra gentiles.

Raymundus järjestytti myös julkisen väittelyn juutalaisuuden ja kristinuskon välillä. Juutalaisuutta edusti rabbi Nahmanides eli Moshe ben Nahman, kristinuskoa puolestaan Fra Pablo eli Pablo Christiani, kristityksi kääntynyt juutalainen dominikaanimunkki. Väittely käytiin Barcelonan kuninkaallisessa palatsissa 20.-24. heinäkuuta vuonna 1263 kuninkaan ja ylimmän papiston läsnä ollessa. Raymundus johti paikalla olleita teologeja.

Kuningas antoi Raymunduksen suojatille Pablo Christianille oikeuden jatkaa lähetystyötään sekä määräsi kaikkia maassaan olleita juutalaisia kuuntelemaan Pablon ja muiden dominikaanien saarnoja. Samaan aikaan juutalaisten kirjat sensuroitiin kristinuskon vastaisesta aineistosta. Sensurointikomiteaan kuuluivat Raymunduksen lisäksi Barcelonan piispa Arnoldo de Guerbo sekä dominikaanit Arnoldo de Legarra, Ramón Martí (teoksen Pugio Fidei kirjoittaja) ja Pedro de Janua.

Raymundus kuoli vuonna 1275. Hänet on haudattu Barcelonan katedraaliin. Paavi Klemens VIII kanonisoi hänet vuonna 1601. Hän on kanonisen lain tuntijoiden suojeluspyhimys, ja Espanjassa kaikkien lakimiesten suojeluspyhimys. Hänen juhlapäivänsä on 7. tammikuuta.^[9]

• Summa de casibus poenitentiae^[10]
• Summa de Poenitentia et Matrimonio^[11]
• Summa juris canonici^[10]

• Nachmanidis Disputatio, toim. Steinschneider, Berlin. 1860
• Roth, Cecil: The Disputation of Barcelona (1263), Harvard Theological Review, Vol. 43, No. 2 (Apr., 1950), ss. 117–144
• Diago, Francisco: Anales del Reyno de Valencia (1613), p. 373;
• de los Ríos, José Amador: Historia social, política y religiosa de los judíos en España y Portugal, i. 433 et seq.;
• Graetz, Heinrich: Geschichte vii. 142 et seq.;
• Attwater, Donald & Catherine Rachel John: The Penguin Dictionary of Saints. 3rd edition. New York: Penguin Books, 1993. ISBN 0-14-051312-4.
• R. E. J. xv. 6 et seq.

• O'Kane, Michael: St. Raymond of Peñafort Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Raymond of Peñafort