Anthony varttui suuressa musikaalisessa perheessä OhionClevelandissa. Hän tutustui trumpetinsoittoon isänsä avulla 5-vuotiaana, edistyi nopeasti ja liittyi pian perheen Antonini-orkesteriin. Teini-ikäisenä Anthony johti omaa yhtyettään. Ammattimaisen debyyttinsä hän teki Al Donahuen orkesterin kanssa. Vuosina 1940–1941 Anthony kiersi ja levytti Glenn Millerin kanssa. Tänä aikana hän myös esiintyi yhtyeen jäsenenä musikaalielokuvassa Swingin tahdissa (Sun Valley Serenade). Hän vietti lisäksi kuukausia Jimmy Dorseynbig bandissa ennen lähtöään Yhdysvaltain laivaston palvelukseen toisessa maailmansodassa. Hänen asemapaikkansa oli Tyynellämerellä, ja palveluksensa aikana hän pääsi myös johtamaan yhtyettä.[1]
Lähdettyään laivaston palveluksesta vuonna 1946 Anthony perusti oman orkesterinsa (Ray Anthony Orchestra) ja kiersi pitkin Yhdysvaltoja. 1950-luvun alkupuolella hän solmi levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa. Hän saavutti menestystä sellaisilla levytyksillä kuin "The Hokey Pokey" ja "The Bunny Hop"; jälkimmäisestä tuli hänen kuuluisin laulunsa. Anthony jatkoi kiertämistä ja hyvän vastaanoton saaneiden levytysten tekemistä Capitol Recordsille. Hän pääsi suosionsa myötä osallistumaan myös elokuva- ja televisiotyöhön. Hänellä oli muun muassa roolit elokuvissa The Five Pennies, Joku on syyllinen (High School Confidential, 1958) ja Girls Town (1959).[1]
Anthonyn ura näyttelijänä hiipui 1960-luvulla, mutta hän pysyi suosittuna trumpetistina. Hän perusti poporientoituneen Ray Anthony & His Bookend Revue -kokoonpanon. Hän julkaisi myös monia pop- ja rockcoveralbumeita. Hän pysyi aktiivisena 1970-luvulla. 1980-luvulla Anthony oli merkittävä big band -renessanssin edistäjä; hän kiersi muiden swingikoneiden, kuten Buddy Richin, Les Brownin ja Harry Jamesin kanssa. Hän jatkoi esiintymistä ja oman Aero Space Records -yhtiönsä kautta julkaistujen levyjen tekemistä 2000-luvulle saakka.[1]
