Raoul Dufy (3. kesäkuuta1877Le Havre – 23. maaliskuuta1953, Forcalquier) oli ranskalainen taidemaalari ja fauvisti. Dufy kehitti keveän ilmavan ja leikittelevän maalaustavan. Hän kuvasi puhtailla suurilla väripinnoilla ja siroilla viivoilla elämää niin kaduilla ja kilpa-ajoissa kuin puistoissa, regatoissa,[3] rantakasinoilla ja laukkakisoissa.[4]
Dufy aloitti opintonsa vuonna 1895 iltakursseilla Le Havren École des Beaux-Artsissa. Siellä hän tapasi Raimond Lecourtin ja Othon Frieszin, joiden kanssa hän myöhemmin jakoi työhuoneen Montmartressa.
Dufy sai vuonna 1900 stipendin École des Beaux-Artsiin Pariisiin, jossa hän sai vaikutteita impressionisteilta, kuten Claude Monet ja Camille Pissarro. Opinnoissa hän tutustui myös Georges Braqueen.
Dufy maalasi usein Le Havren lähellä Sainte-Adressen rannalla, jonka Eugène Boudin teki tunnetuksi. Vuonna 1904 hän työskenteli Fécampissa Englannin kanaalin rannikolla.
Henri Matissen maalaus Luxe, Calme et Volupté Salon des Indépendantsissa vuonna 1905 sai Dufyn kiinnostumaan fauvismista, puhtaista väreistä ja vahvoista ääriviivoista. Dufy maalasi fauvistisesti noin vuoteen 1909 asti, jolloin Paul Cézannen maalaukset johdattivat häntä kohti uudenlaista maalaustapaa.
Vuoden 1937 Exposition International -näyttelyä varten Pariisissa Dufy teki yhden suurimmista koskaan tehdyistä maalauksista, oodin sähkölle nimeltään La Fée Electricité.
Dufy teki muitakin seinämaalauksia julkisiin rakennuksiin sekä kuvakudoksia ja kuoseja. Lisäksi hänen kuvituksiaan on Guillaume Apollinairen, Stéphane Mallarmén ja André Giden kirjoissa.
Vuoteen 1950 mennessä Dufyn työkyky heikkeni nivelreuman vuoksi. Dufy kuoli Forcalquier’ssa Ranskassa 23. maaliskuuta 1953. Hänet haudattiin Matissen lähelle Cimiez’n luostarin hautausmaalle Nizzan esikaupunkiin.