Ranskan ensimmäinen keisarikunta (virallisesti Ranskan keisarikunta, ransk.Empire Français) tarkoittaa Ranskaa vuosina 1804–1814/1815, jolloin Napoleon I oli Ranskan keisari. Ranska oli 1800-luvun alun hallitsevia voimia Euroopassa. Se hallitsi suoraan tai epäsuorasti suurta osaa Manner-Euroopasta. Monia alueita oli liitetty suoraan Ranskaan, toisia hallitsivat Napoleonin sukulaiset ja läheiset liittolaiset.[1]
Napoleonista tuli Ranskan keisari vuonna 1804, jolloin päättyi Ranskan konsulaatin valtakausi.[2] Vuoteen 1811 mennessä valtakunta oli laajentunut sotavoittojen seurauksena laajimmilleen. Lopulliseen päätökseen Ranskan ensimmäinen keisarikunta tuli vuonna 1815 Waterloon taistelun myötä.
Lähteet
↑Grand Empire Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.8.2013 Kieli = (englanniksi).