James Randel ("Randy") Matson (s. 5. maaliskuuta 1945 Kilgore, Teksas) on entinen yhdysvaltalainen kuulantyöntäjä, olympiavoittaja Mexico Cityssä 1968.
Varhaisvuodet
Randy Matson vietti lapsuutensa Pampassa, Teksasin osavaltion länsiosassa. Ensimmäisiin yleisurheilukilpailuihinsa hän otti osaa 12-vuotiaan voittaen 50 ja 100 jaardin juoksut sekä pituus- ja korkeushypyn - mutta jäi kuulantyönnössä kuudenneksi. Lukiossa hän oli tähti kolmessa lajissa, amerikkalaisessa jalkapallossa, koripallossa ja yleisurheilussa. Yliopistotasolla hän edusti Texas A&M -yliopistoa.
Urheilu-ura
Matson oli 199 cm pitkä ja painoi parhaassa kunnossa ollessaan 127 kg. Vasta 18-vuotiaana hän työnsi kuulaa jo yli 18 metriä ilman minkäänlaista punttiharjoittelua.[1] Tokion olympialaisissa Matson työnsi neljännellä kierroksella kärkituloksen 20,20 ja samalla ennätyksensä.[2] Vain pari minuuttia myöhemmin Dallas Long meni kärkeen voittoon riittäneellä 20,33 kantaneella työnnöllä.[2]
Seuraavana vuonna Matson työnsi huikean maailmanennätyksen 21,52 - edellinen ennätys oli Longin 20,68. Vuonna 1967 hän paransi ennätyksen lukemiin 21,78. Samana vuonna hän suoritti kandidaatintutkinnon kauppatieteissä ja hänet varattiin kolmessa eri ammattilaisdraftissa: amerikkalaisen jalkapallon NFL:ään sekä koripallon NBA:han ja sen tuolloin voimissaan olleeseen kilpailijaan ABA:han. Hän luopui kuitenkin molemmista sivulajeistaan keskittyen kuulantyöntöön.
Mexico Cityn olympialaisissa Matson työnsi finaalin ensimmäisellä työnnöllä voittotuloksen 20,45.[2] Matson oli lajissaan ylivoimainen muutaman vuoden ajan. Vuoden 1972 olympiakarsinnoissa hän jäi yllättäen neljänneksi eikä päässyt kisoihin. Tämän jälkeen hän vetäytyi kilpakentiltä, mutta palasi pian ITA:n ammattilaistalliin, jossa hän ei kuitenkaan enää menestynyt Brian Oldfieldin hallitessa ammattilaiskisoja.
Matson kilpaili myös kiekonheitossa, jossa hän teki vuonna 1967 USA:n ennätyksen 65,16.
Myöhemmät vaiheet
Matson on työskennellyt Texas A&M -yliopiston tehtävissä urheilu-uransa jälkeen. Hän toimi aiempien yliopisto-opiskelijoiden järjestön johtajana vuosina 1972 - 1999, jolloin jäi eläkkeelle. Vuonna 2003 hän palasi takaisin yliopistotyöhön, mutta kärsittyään sydänongelmista seuraavana vuonna Matson erosi tehtävästään viettäkseen enemmän aikaa kuuden lapsenlapsensa kanssa.
Lähteet
