Raimo Salminvuo (s. 4. syyskuuta 1940 Helsinki[1]) on suomalainen yritysjohtaja ja poliittinen vaikuttaja.[1] Koulutukseltaan hän on merkonomi.[2]
Ura
Salminvuon ura alkoi helsinkiläisen Radioliike Oy J. Henrikssonin pääkirjanpitäjänä vuonna 1961, mutta jo samana vuonna hän siirtyi päälliköksi Suomen Väriteollisuus Oy:n kauppa- ja rakennusmaaliosastolle.[1] Vuonna 1965 hän perusti Korsoon oman yrityksen, Maalikulma Salminvuo & Co:n.[1] Maalikauppa sijaitsi kokoomuspoliitikko Kauko Kammosen omistaman valimon yhteydessä.[2] Seuraavana vuonna hän aloitti Suomen Värikauppiaat ry:n hallituksessa.[1]
Vuonna 1982 Maalikulma avasi suurmyymälän Koivuhaassa. Vuonna 1987 yrityksestä tuli osakeyhtiö ja sen nimeksi tuli Vantaan Maalikulma Oy. 1980-luvun lopulla Salminvuo myi yrityksensä, jolloin sen nimi muutettiin muotoon Värikauppa Maalikulma Oy. Salminvuo jatkoi sen toimitusjohtajana vuoteen 1992 asti, jolloin yhtiö haettiin konkurssiin samalla, kun sen emoyhtiö Euromarket Ltd Oy meni konkurssiin.[1]
1980-luvun lopulla hän alkoi toimia Vantaan kunnallispolitiikassa. Hän perusti myös Korson Invest Oy:n ja oli yksi Granitti-yhtymä Oy:n perustajaosakkaista. Uusien yritysten kautta hänen liiketoimintansa siirtyi vähitellen kiinteistökauppaan.[1] Salminvuon liikekumppaninsa Veikko Eklundin kanssa perustaman Graniitti-yhtymän konkurssi aiheutti rahoittajilleen Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille ja Keski-Uudenmaan Säästöpankille yli sadan miljoonan markan luottotappiot.[3]
Vuonna 1996 Salminvuo tuomittiin vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeästä lahjuksen otosta. Salminvuon ja Eklundin Holvikiinteistöt oli luvannut järjestää Vepema Oy:lle Salminvuon asemaa käyttäen kaavamuutoksella lisää rakennusoikeutta automarketin rakentamiseksi miljoonan markan maksua vastaan. Kaavamuutos kaatui kaavoituslautakunnasta ja jo 100 000 markan lahjuksen maksanut Vepeman toimitusjohtaja Matti Kaivola kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle. Holvikiinteistöt oli sopinut myös Rakennusliike Puolimatkan kanssa Tammiston kaavoituksen jouduttamisesta siten, että Puolimatka maksoi Holvikiinteistöille 115 000 markkaa, josta Salminvuo maksoi edelleen 50 000 markkaa sekä SDP:n että kokoomuksen paikallisjärjestöille. Oikeudenkäynnin kolmas haara koski Yritys-Sampoa, joka oli myöntänyt Salminvuolle kymmenen miljoonan markan lainan vastineeksi siitä, että Vantaa siirtäisi vakuutuksensa Pohjolalta Sammolle.[4] Salminvuo joutui luopumaan luottamustehtävistään, kun Vantaan Sanomat oli paljastanut tapauksen. Lehti ja toimittaja Risto Hietanen saivat uutisesta tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon. Salminvuo oli väittänyt lehdelle olleensa matkoilla Belgiassa mutta keskusrikospoliisi oli vahvistanut Vantaan kaupungille Salminvuon olleen pidätettynä.[5][6]
Vuonna 2001 Helsingin hovioikeus katsoi Keski-Uudenmaan Säästöpankin johdon aiheuttaneen yli 300 miljoonan markan korvausvelvollisuuden holtittomalla luotonannolla. Salminvuon ja muiden hallitusjäsenten maksettavaksi tuomittu korvaus soviteltiin kolmeen miljoonaan markkaan.[7]
Luottamustoimia
- Salminvuo aloitti vuonna 1966 Suomen Värikauppiaat ry:n hallituksessa ja toimi muun muassa Värikauppiasyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja monissa alan keskusliikkeen Väritukku Oy:n luottamustehtävissä.[1]
- 1960-luvulta lähtien hän toimi Korson liikemiesyhdistyksessä, muun muassa puheenjohtajana ja Korson Teollisuus- ja Virkamieskerhon hallituksessa.[1] Hän toimi myös Korson suuralueen kehittämistoimikunnan puheenjohtajana 1990-luvulla.[8]
- 1985 Salminvuo valittiin Kansallisen Kokoomuksen ehdokkaana Vantaan kaupunginvaltuustoon. Seuraavana vuonna hänestä tuli kaupunginhallituksen varajäsen ja vuonna 1989 varsinainen jäsen.[1]
- Kokoomuksen Vantaan aluejärjestön puheenjohtajuus vuonna 1987[2]
- Keski-Uudenmaan Säästöpankin hallituksessa[2]
- Tiedekeskus Heurekan hallituksen puheenjohtaja 1991–1994[1]
- Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 1993–1994[1]
Salminvuo on osallistunut myös rotareiden ja kokoomuksen aluejärjestön toimintaan ja tukenut esimerkiksi Vantaan invalidi-, maanpuolustus-, partio- ja urheilujärjestöjä.[1]
Tunnustuksia
Lähteet
