Kilpiön pitkä ja menestyksekäs ura sijoittuu ajalle 1953–1977. Kilpiö edusti Ilvestä vuoteen 1962, jonka jälkeen siirtyi RU-38:n riveihin ja lopulta Ässiin.
Kilpiö oli aikansa suurimpia hyökkääjätähtiä. Hänet valittiin muun muassa neljä kertaa SM-sarjan parhaaksi hyökkääjäksi. Suomen mestaruuden Kilpiö voitti kuusi kertaa, joista neljä ensimmäistä tuli Ilveksessä, yksi RU-38:ssa ja yksi Ässissä. SM-sarja ja -liiga urallaan Kilpiö teki 459 ottelussa tehot 261+231 = 492. Joulukuussa 1972 Kilpiöllä tuli ensimmäisenä pelaajana täyteen 300 SM-ottelua.[2]
SM-liiga jakaa nykyään vuosittain Raimo Kilpiö -palkinnon, joka jaetaan liigan herrasmiespelaajalle.
Ässät on jäädyttänyt Kilpiön pelinumeron 11. Pelipaita on nostettu Isomäen jäähallin kattoon RU-38:n väreissä.[3]
Jalkapallo
Kilpiö voitti jalkapallossa SM-hopeaa TaPa:n riveissä vuonna 1962. Samana vuonna hän pelasi myös yhden B-maaottelun. Vuonna 1956 Kilpiö voitti A-nuorten piirimestaruuden TaPan joukkueessa, jossa pelasi myös jalkapalloilija Matti Mäkelä, sekä Kilpiön ketjukaveri Ilveksestä, Räshid Hakimsan.[4]
TaPan nuoria jalkapalloilijoita 1950-luvun puolivälissä. Raimo Kilpiö takarivissä kolmas vasemmalta. Hänen vieressään vasemmalla Räshid Hakimsan, kolmas oikealta Matti Mäkelä.
Lähteet
Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3
↑Rantala Risto, Siukonen Markku, Tukiainen Seppo (vastaavat toimittajat): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973. (s. 394)