Thoursie opiskeli Tukholman korkeakoulussa saksaa, psykologiaa ja uskonnonhistoriaa ja suoritti maisterintutkinnon 1943. Hänen esikoisteoksena Emaljögat ilmestyi 1945. Olof Palme siteerasi poliittisissa puheissaan usein Thoursien runoa Sundbybergsprologen: [1]
”En öppen stad, ej befäst, bygger vi gemensamt - Dess ljus slår upp mot rymdens ensamhet”.[2]
Esikoiskokoelman Emaljögat ilmestyessä 1945 hän oli 26-vuotias ja hänet nostettiin saman tien vuosikymmenen runoilijoiden merkittävimpien joukkoon. Hänen lahjakkuutensa oli ilmiselvää, ja odotukset olivat korkealla.
Esikoisteoksensa jälkeen Thoursie julkaisi vielä kokoelman ”Nya sidor och dagsljus” (1951)[2], mutta vaikeni sitten 30 vuodeksi. Hän antautui taas kirjalliselle uralle jäätyään eläkkeelle.[3] Ensin ilmestyi runokokoelma ja sen jälkeen muistelma Ditt ord är ljust, jossa hän kertoo lapsuudestaan Jehovan todistaja -perheessä Katrineholmissa. Muistelmien toinen osa Igelkottsfrid ilmestyi 2007.[4] Viimeinen teos Sånger från äldreomsorgen ilmestyi 2009. Nuoruuden teema, petos, hylkääminen palaa jälleen: vanhuksilta on viety arvokkuus ja heistä on tehty vain hoidettavia paketteja. Se yhteiskunta, johon hän aikoinaan uskoi, on kadonnut.[2]
