Rafael Caldera Rodríguez (24. tammikuuta 1916 San Felipe, Yaracuy – 24. joulukuuta 2009 Caracas, Venezuela[1]) oli Venezuelan presidentti vuosina 1969–1974 ja 1994–1999.
Caldera tuli politiikkaan 1930-luvun puolivälissä. Hän oli perustamassa kristillisdemokraattista COPEI-puoluetta ja asettui ensimmäistä kertaa presidenttiehdokkaaksi vuonna 1947.[2] Hän oli tulevissa vaaleissa ehdolla aina, kun mahdollista, ja nousi virkaan lopulta 11. maaliskuuta 1969. Häntä seurasi vuonna 1974 Carlos Andrés Pérez.
Ensimmäisen presidenttikautensa aikana Caldera solmi suhteet Neuvostoliittoon ja Latinalaisen Amerikan diktatuureihin. Hän armahti kiellettyjen vasemmistopuolueiden jäseniä ja rohkaisi heitä mukaan politiikkaan rauhanomaisin keinoin. Hän pyrki saamaan öljystä riippuvaisen talouden monipuolisemmaksi.[2]
Caldera erosi vuonna 1993 perustamastaan COPEI-puolueesta ja perusti Convergencia Nacionalin. Hän nousi uudelleen presidentiksi 1994. Presidenttinä Caldera armahti vuonna 1992 vallankaappausyrityksestä tuomitun Hugo Chávezin. Tämä seurasi häntä presidenttinä vuonna 1999.[2]
Caldera oli naimisissa Alicia Pietri Montemayorin kanssa, ja parilla oli kuusi lasta.
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Henkilöt | |
---|
Muut | |
---|