Puheessaan Kennedy toisti tavoitteensa lähettää ihminen Kuuhun ja perusteli sitä sanoin "ei siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi, että se on vaikeaa".
Jo toukokuussa 1961 Kennedy oli puhunut julkisesti aikomuksistaan kuulentojen suhteen[1], mutta ajatus ei ollut herättänyt kansassa kiinnostusta[2]. Hänen Ricella pitämänsä puheen on sanottu olleen aiempaa ylevämpi, innoittavampi ja mieleenpainuvampi[1]. Tarkoituksena ei ollut pelkästään innostaa kansakuntaa kurkottamaan Kuuhun, vaan tarkoitus oli selittää amerikkalaisille, miksi Apollo-ohjelman tuli olla poliittisessa tärkeysjärjestyksessä korkealla sijalla, sillä tämä mahdollistaisi budjettivarojen lisäyksen hanketta varten[3]. Puheellaan Kennedy sai taakseen kansan ja hallituksen tuen[3].
Sekä Kennedyn aiemman puheen että hänen Ricella pitämänsä kirjoitti Ted Sorensen, joka oli Kennedyn lähimpiä neuvonantajia[1]. Kennedy teki usein puheisiinsa vapaamuotoisia lisäyksiä ja niin nytkin[1][2]: hänen lisäämänsä viittaus paikalliseen jalkapallojoukkueeseen saavutti yleisön suosion[2][4][5]. Puheen tunnetuin kohta "päätämme mennä Kuuhun" on kuitenkin peräisin NASA:n toimittamasta luonnoksesta[4].
Edellisenä vuonna Houston oli valittu paikaksi NASA:n Miehitettyjen avaruusalusten keskukselle (nykyinen Johnson Space Center)[2]. Syyskuussa 1962 ennen puhetta Kennedy oli vieraillut useissa avaruusalan laitoksissa tarkastamassa liikkeeseen saattamansa suunnitelman täytäntöönpanoa[6]. Marshallin avaruuslentokeskuksessa keskuksen johtaja Wernher von Braun oli näyttänyt Kennedylle ja varapresidentti JohnsonilleSaturn I:n, joka oli tuolloin maailman tehokkain raketti ja edeltäjä paljon suuremmalle Saturn V:lle, joka myöhemmin laukaisisi astronautit Kuuhun[6]. Cape Canaveralissa johtaja Kurt H. Debus oli esitellyt heille rakettien laukaisupaikkoja[6].
Kennedy puhui Rice-yliopiston kampuksen Rice Stadiumilla, joka oli rakennettu 70 000:n ihmisen yleisölle[2]. Aamukymmeneltä paikalla oli 40 000 henkeä – enimmäkseen yliopiston fukseja, jotka hikoilivat kuumuudessa, jonka odotettiin nousevan päivän mittaan vielä liki 30 celsiusasteeseen.[2]
Ensimmäinen miehitetty kuulento toteutui seitsemän vuotta puheen jälkeen.[3]