Puskalentäminen (engl. bush flying) on yleisilmailukoneilla tapahtuvaa ilmailua syrjäisillä seuduilla.^[1] Puskalentäminen tapahtuu usein varsinaisten lentokenttien ulkopuolella,^[2] ja siihen käytetäänkin usein kellukkeilla tai suksilla varustettuja lentokoneita, jotka eivät tarvitse kiitotietä laskeutuakseen.^[3]

Puskalentäminen on tärkein ja joskus ainoa liikkumistapa muun muassa Kanadan syrjäseuduilla,^[3] Alaskassa, monilla alueilla Afrikassa^[4] ja Australian takamailla.^[5] Yksityisen lentotoiminnan lisäksi puskalentäminen voi olla myös yritysten tai esimerkiksi lähetysjärjestöjen harjoittamaa. Kaupallisessa puskalentämisessä kuljetetaan ihmisiä ja tarvikkeita syrjäisille seuduille. Toimeksiantajia voivat olla esimerkiksi matkailu- ja luonnonvara-alan yritykset sekä julkiset virastot.^[6]

Puskalentämisessä käytetyt lentokoneet ovat usein ylätasoisia, jotta esimerkiksi kasvillisuus ja pyörien nostattama irtosora eivät osu siipiin. Monesti puskalentämisessä suositaan kannuspyörällisiä lentokoneita, sillä ne nousevat nopeammin ilmaan kuin nokkapyörällä varustetut.^[7] Yleisiä konetyyppejä ovat muun muassa Piper J-3 Cub, Cessna 208 Caravan, de Havilland Canada DHC-2 Beaver ja DHC-3 Otter.^[6] Puskalentokäytössä näkee myös vanhempia konetyyppejä, jotka eivät muualla enää ole aktiivikäytössä. Esimerkiksi kanadalaisen Buffalo Airwaysin laivastoon kuuluu vanhoja mäntämoottorikäyttöisiä konetyyppejä, kuten Douglas DC-3, Curtiss C-46 ja Lockheed L-188 Electra.^[8]